Keväinen aamu on valjennut eläkkeellä oleville Kertulle ja Uskolle. Aamupalan jälkeen Kerttu päättää tehdä kevätsiivouksen kotona ja Usko tavoilleen uskollisena pyrkii välttelemään "akkojen hommia" lähtemällä kaupungille.
Uskon lähdettyä Kerttu heivaa matot pihalle ja kaivaa ämpärin kaapista. Samalla ovikello soi. Ovella on kaksi naista, jotka esittäytyvät siivouspalvelun työntekijöiksi. Naiset lupaavat tehdä kevätsiivouksen tuossa tuokiossa ja vielä tarjoushintaan 20 eurolla. Kävipä Kertulla tuuri. Lompakossa on juuri sopivasti rahaa ja lonkkavaivaiselle yllättävä apu on taivaan lahja. Toinen naisista on vielä niin ystävällinen, että jää Kertulle juttuseuraksi, kun toinen häipyy hommiinsa. Ei aikaakaan, kun naiset tekevät lähtöä. Onpa naisilla kiire, tuumaa Kerttu. Unohtivat pyytää maksuakin. Naisten mentyä Kerttu menee piirongilleen ja huomaa, että lompakko on kadonnut. Lompakossahan oli pankkikortti ja kun tuo muistikin aina välillä pätkii, niin varmuuden vuoksi kolikkotaskussa säilössä vielä kortin tunnuslukukin. Mitähän nyt piti tehdä. Pittääpi soittaa tyttärelle. Tyttären avustuksella pankkikortti saatiin kuoletettua.
Samaan aikaan Usko on kaupungilla kävelemässä. Hän kävi juuri kaupassa ostamassa pullapitkon päiväkaffeelle. Aurinko paistaa mukavasti ja Usko pysähtyy istuskelemaan puiston penkille. Kotiin ei kannata vielä mennä, koska Kerttu ei vielä varmaan ole valmis kevätsiivouksensa kanssa. Siinä istuskellessa paikalle saapuu ystävällisen näköinen ulkomaalaispariskunta. Usko muisteli, että taisivat muuten olla juuri äsken kaupassa kassalla samaan aikaan. Pariskunnan mies alkaa levitellä karttaa ja kysellä jotain ulkomaankielellä. Uskon kansakoulutaustalla ei puheesta saa mitään tolkkua, mutta elekielellä ja näyttämällä karttaa miehet ymmärtävät toisiaan ja pariskunta pääsee jatkamaan matkaansa. Usko tyytyväisenä nousee ylös ja lähtee kotiinsa.
Kotona Kerttu itkien kertoo kuinka kaksi siivouspalvelun naista tarjoutui siivoamaan puoli-ilmaiseksi kodin, naisten matkaan lähti lompakko, ja nyt kaikki eläkerahat on nostettu tililtä. Usko yritti parhaansa mukaan lohduttaa. Usko laittoi kahvit tulolleen ja kaivaa kassista pullapitkon. Kauhukseen hän huomaa, että lompakko on kadonnut. No onneksi lompakossa ei ollut käteistä ja tunnuslukuaankaan hän ei säilytä lompakossa, onneksi. Usko soitti pankkiin ja kortti saatiin kuoletettua. Korttia vain oli ehditty käyttää ja tili oli lähes tyhjennetty. Miten se on mahdollista?
Soitto tutulle konstaapeli Koukulle selvensi asiaa. Ystävällinen ulkomaalaispariskunta oli kaupan kassalla urkkinut selän takana, kun Usko oli näpytellyt tunnuslukua kortinlukijaan. Puistossa pariskunta oli sitten tullut pyytämään apua Uskolta levitellen karttaa. Sillä aikaa, kun miehet syventyivät karttaan, nainen nappasi lompakon kassista. Nyt pariskunnalla oli pankkikortti halussaan ja tunnusluku tiedossaan. Kiireellä lähimmälle pankkiautomaatille ja Uskon tili tyhjäksi. Usko laski luurin. Aurinkoinen kevätpäivä oli pilalla. Pullapitkostakaan ei ollut nyt iloa.
Mitä opimme tästä? Älä päästä ketään tuntematonta sisälle kotiin, ellet ole heitä kylään kutsunut. Niin sanotusti asialla olevan yllätysvieraan pitäisi aina esittää kuvallinen henkilökortti tai virkamerkki, kun hän on oikealla rehellisellä asialla, pelkkä työhaalari ei riitä. Ovelta ostamiseen kannattaa suhtautua varauksella hämärämiesten takia.
Suojaa aina kädelläsi tunnusluvun näppäily ja älä anna kenenkään urkkia selkäsi takaa näppäilyä. Ole varuillasi tuntemattomien tienkysyjien kanssa. Pidä lompakko mielellään etutaskussasi, josta se on hankalammin varastettavissa. Soita heti poliisille, kun huomaat jotain epämääräistä tapahtuneen. Meidän sivullistenkin tulee puuttua varkaiden toimintaan, ainakin soittamalla poliisi paikalle. Valitettavan usein lehdistä lukee Kertun ja Uskon tarinan toistuneen.
Mukavaa ja turvallista kevään jatkoa.
Matti Koski
Ylikonstaapeli
Itä-Uudenmaan poliisilaitos
