Mitä ihmiskauppa tarkoittaa?
Ihmiskauppa ei ole hetkellistä kaupantekoa. Ihmiskauppa on hyväksikäytön prosessi, jossa tekijä pyrkii saamaan taloudellista hyötyä alistamalla uhria eri keinoin. Ihmiskaupan uhri on usein heikossa asemassa oleva ihminen, joka on tekijästä riippuvainen. Hänet voi olla alistettu esimerkiksi seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai pakkotyöhön. Taloudellisen hyödyn tavoittelu ei ole ehtona rikoksen tunnusmerkistön täyttymiselle.
Joskus uhri on voinut aluksi suostua vapaaehtoisesti toimintaan, joka osoittautuu ihmiskaupaksi. Tällä ei ole merkitystä, jos hänet on saatu mukaan lainvastaisia keinoja käyttämällä. Alaikäisten osalta ihmiskauppa toteutuu, vaikka uhri olisi suostunut toimintaan houkuttelematta lainvastaisesti. Henkilö on voinut esimerkiksi alun perin lähteä vapaaehtoisesti mukaan prostituutiotoimintaan, mutta on joutunut hyväksikäytetyksi toiminnan edetessä. Olennaista on henkilön tosiasiallinen vapaus päättää asioistaan. Mikäli tällaista vapautta ei ole, teko saattaa olla ihmiskauppaa.
Ihmiskauppa Suomessa
Suomessa ihmiskaupparikollisuutta on tullut esiin lähinnä seksuaalisissa tai työperäisissä hyväksikäyttötapauksissa. Suomessa on tullut tietoon myös ihmiskauppaa pakkoavioliittotarkoituksessa sekä hyväksikäyttöä rikollisessa toiminnassa.
Ihmiskauppa ylittää usein valtioiden rajat. Suomi onkin pääasiassa ihmiskaupan kauttakulku- ja kohdemaa, mutta teko voi tapahtua kokonaisuudessaan myös Suomen rajojen sisäpuolella. Myös mahdollinen uhriutuminen on voinut tapahtua lähtö- tai kauttakulkumaassa tai Suomessa.
Suomen rikoslaissa ihmiskauppaa koskevat säädökset tulivat voimaan 1.8.2004. Rikoslain pykälien mukaan ihmiskauppa, törkeä ihmiskauppa ja kummankin yritys ovat rangaistavia tekoja.
Rangaistukset
Ihmiskaupasta ja sen kaltaisista rikoksista rangaistuksena voi saada sakkoa tai vankeutta:
- ihmiskaupasta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta vankeutta
- törkeästä ihmiskaupasta vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta
- parituksesta sakkoa tai enintään kolme vuotta vankeutta
- törkeästä parituksesta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta vankeutta
- kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.
Ihmiskaupan torjunta
Ihmiskaupan ja sen kaltaisten rikosten paljastaminen edellyttää poliisilta pitkäjännitteistä ja tehokasta toimintaa. Poliisin tehtävänä on varmistaa, että käytettävissä on riittävästi erityisosaamista hallitsemaan ihmiskaupparikollisuuteen liittyvät erityispiirteet.
Tehokas ihmiskaupan torjunta koskee koko poliisitoimintaa. Ihmiskaupan uhrit on osattava tunnistaa ensipartiosta esitutkintaan ja ohjata heidät auttamisjärjestelmän piiriin.
Ihmiskaupan uhrin tunnistaminen
Poliisi kiinnittää ihmiskaupan uhrin tunnistamiseen erityistä huomiota
- kun poliisin asiakkaana on henkilö seksipalvelujen myyntiin liittyen
- kun selvitellään luvatonta tai säädösten vastaista työvoiman käyttöä
- kun kyseessä ovat rikosepäilyt liittyen laittoman maahantulon järjestämiseen
- kerjäämiseen liittyvissä rikosepäilyissä
- turvapaikkamenettelyssä
- lähisuhdeväkivaltatapauksissa, joissa kyseessä voi olla pakkoavioliitto ihmiskaupan muotona.
Luottamus on tärkeää tutkinnassa
Ihmiskauppa ja sen kaltaiset rikokset ovat pitkälti piilorikollisuutta, jonka paljastaminen ja tutkiminen on haasteellista.
Näytön saamista epäillyistä rikoksista vaikeuttavat esimerkiksi kulttuurisidonnaiset asiat. Uhri saattaa tulla maasta, jossa kansalaiset eivät koe poliisia auttavaksi tahoksi, eivätkä siksi uskalla luottaa poliisiin ja hakea apua. Aina uhri ei edes koe olevansa uhri, sillä myös lähtömaassa ovat elinolot saattaneet olla hyvin huonot.
Poliisin ja ihmiskaupan uhrin välinen luottamus on tärkeää. Poliisi pyrkii siihen, että ihmiskaupan uhri voisi asioida poliisissa yhden ja saman ihmisen kanssa Poliisilla ei ole erityisyksikköä, joka tutkisi kaikki ihmiskauppatapaukset, vaan tapaukset tutkitaan eri yksiköissä riippuen ihmiskaupan muodosta.
Ihmiskaupparikoksia tutkivat poliisit saavat alaan erikoiskoulutuksen. Poliisin apuna on myös ihmiskauppaverkosto, jonka tarkoitus on varmistaa ajantasainen tieto ja taito.
Poliisi ei pysty yksin omalla toiminnallaan torjumaan ihmiskauppaa. Yhteistyö muiden viranomaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa on tiivistä.
Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat muun muassa:
- ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä
- rikosuhripäivystys
- ihmiskaupparaportoija
- ihmiskauppakoordinaattori.
Poliisi ohjaa kaikki ihmiskaupan uhrit auttamisjärjestelmään.
