Ulkomaiseen työvoimaan liittyvät ongelmat painottuvat lähetettyihin työntekijöihin ja näiden työnantajiin, joiden merkitys Suomen elinkeino- ja työelämässä on kasvanut lähes räjähdysmäisesti EU:n laajenemisen jälkeen.

Ulkomaisen työvoiman käyttöä koskevia säännöksiä on muutettu useita kertoja viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Säännökset valmistellaan useissa eri ministeriöissä ja niiden toteutumista valvomassa on lukuisia eri viranomaisia. Lopputuloksena on koordinoimaton ja heikosti toimiva kokonaisuus, jossa monet säännökset ovat jääneet kuolleiksi kirjaimiksi.

Lähetetyt työntekijät ja heidän työnantajansa toimivat suurelta osin verovalvonnan tavoittamattomissa. Suomessa on vuonna 2010 työskennellyt varovaisen arvion mukaan 31.000 lähetettyä työntekijää, joista 24.000:n tietoja ei ole verohallinnon tietokannassa.

Verohallinnon rekistereihin toimiviksi kirjatuista vajaasta 4.000 ulkomaisesta yhteisöstä alle 10 % oli ilmoittanut tilinpäätöstietonsa vuonna 2009. Kaikkien toimialojen yrityksillä ei ole edes velvollisuutta rekisteröityä verohallinnon asiakkaiksi.

Lain kirjaimesta huolimatta lähetettyjen työntekijöiden työsuhteen ehtoja poljetaan yleisesti. Valvontavastuuseen asetetuilla työsuojeluviranomaisilla ei ole riittäviä keinoja selvittää tosiasiassa sovellettuja palkkausta ja työaikaa koskevia työsuhteen ehtoja. Työsuhteen vähimmäisehtojen toteutumista ei voitu selvittää 265:ssä työsuojeluviranomaisten vuonna 2010 tarkastamassa kohteessa palkka- ja työaikakirjanpidon puutteiden vuoksi. Vaatimus lähetettyjen työntekijöiden työnantajan Suomessa olevasta edustajasta ja tälle asetetusta asiakirjojen säilytys- ja selvitysvelvollisuudesta on jäänyt lähes muodollisuudeksi. Etelä-Suomen aluehallinto-viraston vuonna 2010 tarkastamista 135 kohteesta vain 41 % oli täyttänyt edustajan asettamiseen ja tietojen säilyttämiseen liittyvät velvollisuutensa.