Murupolku

Navigointivalikko

Luita, tietotekniikkaa ja rikostutkintaa -Otso Manninen uratarina

Luita, tietotekniikkaa ja rikostutkintaa

Vanhempi rikoskonstaapeli Otso Manninen
Keskusrikospoliisi, tutkintaosasto

Olen saanut vastata lukuisia kertoja kysymykseen ”kuinka ihmeessä arkeologista tulee poliisi”. Polkuni akateemisesta pätkätyöläisestä rikoskonstaapeliksi sai alkunsa, kun tapasin yliopistoprojektissa Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion luututkijan, joka myös oli koulutukseltaan arkeologi. Silloin havahduin ensimmäisen kerran siihen, että Suomessakin poliisin palveluksessa on monia eri tieteenalojen asiantuntijoita.

Mielessäni alkoi kypsyä ajatus erikoistumisesta forensiseen eli rikostekniseen arkeologiaan. Päädyin Englantiin Bournemouthin yliopistoon, jossa suoritin alan maisteriopinnot. Palattuani sieltä työskentelin hetken aiempien opintojeni pohjalta tietotekniikan parissa, mutta pian halu päästä hyödyntämään Englannissa oppimaani alkoi pyrkiä pintaan.

Suomessa rikospaikkatutkintaa tekevät pääsääntöisesti poliisit. Haaveeni toteuttaminen tarkoitti siis käytännössä hakemista Poliisiammattikorkeakouluun. Suurin haasteeni pääsykokeeseen valmistautumisessa oli se, että olen ruumiinrakenteeltani poliisislangilla ilmaistuna ”pulkannaru”: aloitin esimerkiksi penkkitreenit tyhjällä tangolla. Ahkera treenaaminen ja pääsykokeeseen pänttääminen palkittiin, ja sain paikan Polamkissa.

Jo peruskoulutuksen aikana sain mahdollisuuden päästä toteuttamaan unelmani: olin osan käytännön harjoittelusta Keskusrikospoliisissa. Siihen mennessä ”jäykin” tutkimani rikosnimike urallani taisi olla pahoinpitely tai varkaus. Yhtäkkiä istuinkin palavereissa, joissa puhuttiin terrorismista, järjestäytyneestä rikollisuudesta ja murhista. Siinä missä aiemmin käytössä olivat lehtiö ja sakkokäsikirja, nyt käytettiin telekuuntelua, tarkkailua ja verkkotiedustelua.

Olin poliisiopintojen alkaessa jo yli kolmikymppinen ja hyvä esimerkki siitä, että oman paikan löytämiseen saattaa kulua aikaa. Nyt toimin vanhempana rikoskonstaapelina Keskusrikospoliisin Tutkintaosastolla. En enää koe itseäni arkeologiksi - olen rikostutkija, joka sattuu tietämään jonkin verran arkeologiasta. Poliisia on pidetty perinteisenä kutsumusammattina. Jotkut meistä vain löytävät kutsumuksensa melko myöhään.