Huumaus- ja lääkeainetutkimukset rikosteknisessä laboratoriossa

Huumaus- ja lääkeainetutkimuksissa tutkitaan poliisin takavarikoimat huumausaineeksi tai muuten luokitelluksi aineeksi epäillyt aine-erät. Näytteet voivat sisältää huumausaineita, kuluttajamarkkinoilta kiellettyjä psykoaktiivisia aineita (kkp-aineet), lääkeaineita tai dopingaineita. Tutkittavaksi saapuvat näytteet ovat tyypillisesti jauhemaisia tai kidemäisiä aineita, erilaisia kannabisnäytteitä (marihuana, hasis, kannabiskasvit), tabletteja, kapseleita ja lappuja, sekä nesteitä ja huumausaineiden käyttövälineitä. 

Laboratoriossa määritetään ensin näytemäärä joko punnitsemalla, laskemalla tai mittaamalla tilavuus. Määrän määrityksen jälkeen jokaisesta näytteestä tehdään vaikuttavan aineen määritys eli niin sanottu tunnistusanalyysi. Jos näytemäärä on riittävän suuri, yleisimmille huumausaineille tehdään lisäksi pitoisuusmääritys, eli tutkitaan näytteen sisältämän huumausaineen vahvuus painoprosentteina.

Huumausaineet sisältävät varsinaisen vaikuttavan aineen lisäksi vaihtelevia määriä erilaisia jatkeaineita. Huumeita jatketaan tyypillisesti esimerkiksi sokereilla, kreatiinilla, MSM:llä (metyylisulfonyylimetaani), kkp- tai lääkeaineilla, ja joskus jopa muilla huumausaineilla. Laboratoriotutkimuksissa voidaan toisinaan nähdä, millaisia jatkeaineita takavarikoiduissa huumausaine-erissä on, mutta varsinaista jatkeainetutkimusta näytteille ei kuitenkaan tehdä.  

Miten tutkimukset tehdään?

Huumausaineiksi epäiltyjen takavarikoiden vaikuttavat aineet tunnistetaan ensisijaisesti kaasukromatografi-massaspektrometrisellä analyysilaitteistolla. Ensin näytteen sisältämät yhdisteet erotetaan toisistaan kaasukromatografilla, jonka jälkeen ne tunnistetaan massaspektrometrillä kunkin yhdisteen yksilöllisen massaspektrin, ns. kemiallisen sormenjäljen perusteella. Huumausaineiden pitoisuus eli näytteen vahvuus määritetään nestekromatografisella menetelmällä vertaamalla näytteen antamaa vastetta saman yhdisteen tunnetun vertailuaineen vasteeseen. 

Mitkä ovat yleisimpiä huumausaineita?

Rikostekninen laboratorio julkaisee tilastot vuoden aikana tutkituista näytteistä. Huumausaine-tutkimuksissa analysoidaan tyypillisesti noin 12 000 – 16 000 näytettä vuodessa. Yleisimmät tavatut huumausaineet ovat kannabistuotteiden ja hamppukasvin vaikuttava aine tetrahydrokannabinoli (THC) sekä amfetamiini. Edellä mainitut kaksi huumausainetta kattavat noin 80 % kaikista huumausaineeksi todetuista näytteistä. Muita yleisesti tavattuja huumausaineita ovat kokaiini, alfa-PVP, buprenorfiini (Subutex), MDMA (ns. ekstaasi) ja metamfetamiini sekä erilaiset bentsodiatsepiinit kuten alpratsolaami (Ksalol, Xanax) ja klonatsepaami (Rivatril). Osa väärinkäytetyistä huumausaineeksi luokitelluista lääkkeistä on myös laillisessa käytössä reseptilääkkeinä.

Havaituista erityisen vaarallisista huumausaineista viestitään viipymättä kansalaisille. Esimerkiksi väärennetyt lääketabletit ovat yleistyneet Euroopassa, ja Suomessakin niitä tavataan säännöllisesti. Lääkeväärennöksistä ja niiden sisältämistä vaarallisista aineista tiedotetaan mahdollisimman nopeasti, jotta tietoisuus leviäisi myös käyttäjille. 

Miten rikosteknisen laboratorion huumausainetutkimusten laatua valvotaan?

Rikostekninen laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio, ja sen toiminta pohjautuu ISO 17025 -standardiin. Tämä tarkoittaa muun muassa käytettyjen menetelmien testausta (validointia) ennen käyttöönottoa sekä niiden jatkuvaa toimivuuden seurantaa, kehitystä ja dokumentointia. Laboratorio osallistuu säännöllisesti ulkoisiin laadunvalvontatesteihin. Laboratorion toimintaa valvotaan sekä ulkoisin että sisäisin tarkastuksin. Näillä toimenpiteillä varmistetaan tulosten oikeellisuus ja oikeusvarmuus.

Laatujärjestelmän lisäksi rikosteknisen laboratorion tekemiä huumausainetutkimuksia säätelevät huumausainelaki (373/2008) ja sen nojalla annetut valtioneuvoston asetukset (543/2008) ja (1130/2014) sekä Poliisihallituksen ohjeet ja määräykset.