Laukausjäännöstutkimukset

Rikosteknisen laboratorion tehtäviin kuuluu laukausjäännöstutkimus (entinen ruutisavututkimus). Tutkimuksella pyritään selvittämään, onko henkilö, vaate tai esine ollut ampumatilanteessa niin lähellä laukeavaa asetta, että siihen on voinut siirtyä ammuttaessa syntyviä jäännöksiä. Laukausjäännökset ovat pääasiassa pieniä epäorgaanisia hiukkasia, jotka koostuvat raskasmetalleista tai niiden yhdisteistä.

Miten laukausjäännöksiä tutkitaan?

Ampuma-aseen laukausta seuraa kaasujen ja palamistuotteiden nopea purkautuminen aseen piipusta ja mahdollisesti myös sen muista rakenteista. Tämä tapahtuma synnyttää mikroskooppisia jäännöshiukkasia, jotka voivat sisältää käytetystä patruunasta riippuen eri alkuaineita. Esimerkiksi lyijyä, antimonia ja bariumia sisältävät hiukkaset ovat ampumiselle tyypillisiä. Nämä hiukkaset voivat siirtyä iholle, vaatteisiin, esineisiin tai läheisiin pintoihin.

Laukausjäännösnäytteet taltioidaan tavallisesti henkilön käsistä tai vaatteista. Näytteet analysoidaan pyyhkäisyelektronimikroskoopilla, johon on liitetty energiadispersiivinen röntgenspektrometri (SEM/EDS). Menetelmällä havaittujen hiukkasten rakenteen ja koostumuksen perusteella arvioidaan, voivatko ne olla peräisin ampuma-aseen laukauksesta.

Miten näytteet tulee ottaa?

Näytetaltiointi tulee tehdä mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen. Aika ja ympäristöolosuhteet aiheuttavat ampumiselle tyypillisten hiukkasten häviämistä pinnoilta, kuten käsistä ja vaatteista. Näytteenoton yhteydessä käytetään puhtaita välineitä, kertakäyttöisiä suojavarusteita ja oikeita talteenottotekniikoita, jotta estetään kontaminaatio eli ulkopuolisten hiukkasten siirtyminen näytteeseen.

Mitä tutkimuksella voidaan selvittää – ja mitä ei?

Laukausjäännöstutkimus voi tukea käsitystä siitä, että henkilö tai esine on ollut ampumistilanteen välittömässä läheisyydessä. Positiivinen tulos tarkoittaa, että on löydetty hiukkasia, jotka ovat koostumukseltaan ja rakenteeltaan laukausjäännöshiukkasille tyypillisiä. 
Tutkimuksissa voidaan näytteistä todeta laukausjäännöksille tyypillisten hiukkasten lisäksi laukaukseen heikommalla tasolla viittaavia hiukkasia. Nämä hiukkastyypit voivat laukauksen lisäksi olla peräisin myös muista lähteistä, ja vertailumateriaalin (kuten hylsy) avulla niiden merkitystä voidaan arvioida paremmin.
Negatiiviseen tulokseen voi johtaa usea eri tekijä, kuten tutkitun tapahtuman ympäristöolosuhteet tai henkilön toiminta ennen näytteiden taltiointia. Tämän johdosta negatiivisesta tuloksesta ei voida tehdä merkityksellisiä johtopäätöksiä esimerkiksi niin, että negatiivisen tulosten perusteella suljettaisiin pois epäillyn ampuma-aseen käyttö.

Tutkimus ei kuitenkaan voi yksiselitteisesti vastata kysymyksiin kuka ampui, milloin laukaus on täsmälleen tapahtunut, tai millä aseella se tehtiin. Jäännöshiukkasten määrä ei myöskään kerro siitä, montako laukausta on ammuttu. Tutkimuksen tulos on osa kokonaisnäyttöä ja sitä tulee aina arvioida yhdessä muun todistusaineiston kanssa.

Miten laukausjäännöstutkimusten luotettavuus varmistetaan?

Rikostekninen laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio, ja sen toiminta pohjautuu ISO 17025 -standardiin. Tämä tarkoittaa muun muassa käytettyjen menetelmien testausta (validointia) ennen käyttöönottoa sekä niiden jatkuvaa toimivuuden seurantaa, kehitystä ja dokumentointia. Laboratorio osallistuu säännöllisesti ulkoisiin laadunvalvontatesteihin. Laboratorion toimintaa valvotaan sekä ulkoisin että sisäisin tarkastuksin. Näillä toimenpiteillä varmistetaan tulosten oikeellisuus ja oikeusvarmuus.