Materiaalien vertailututkimukset

Rikosteknisessä laboratoriossa materiaalien vertailututkimuksilla tarkoitetaan pienten materiaalinäytteiden (englanniksi trace evidence), esimerkiksi maali- ja lasikappaleiden, teipinpätkien tai muovipalojen tutkimuksia ja niistä saatujen tulosten vertailua mahdollisesta lähteestä saatuihin tutkimustuloksiin. Tutkimuksiin tarvitaan siis sekä materiaalinäyte että lähdenäyte. Näytteitä vertaamalla voidaan arvioida, onko esimerkiksi henkilön vaatteista löytyneen lasinsirun alkuperä rikospaikan rikottu ikkuna, ovatko eri asiat tai esineet olleet kontaktissa keskenään, esimerkiksi työkalu ja murrettu ovi, tai onko teipin alkuperä arvioitavissa. 

Tutkimustulosten tulkinnassa ja johtopäätöksissä huomioidaan ulkoisten ominaisuuksien, kemiallisen koostumuksen, materiaalin yleisyyden/harvinaisuuden sekä materiaalisiirtymien muodostama kokonaisuus. 

Materiaalinäyte: Pieniä kappaleita tai mikroskooppisen pieniä määriä materiaalia, joka löytyy rikospaikalta tai muusta paikasta tai esineestä. Materiaalinäyte voidaan myös saada kohdasta, jossa on tapahtunut esineiden välinen kontakti.

Lähdenäyte: Kohteesta (esimerkiksi ikkuna, auto, ovi, muu esine) otettu näyte kohteen omien ominaisuuksien tutkimiseksi. Kohteen ominaisuudet tuntemalla voidaan arvioida, onko kohde ollut tutkittujen materiaalinäytteiden lähde.

Miten tutkimus tehdään?

Tutkimuksessa hyödynnetään monia analyysimenetelmiä materiaalin koostumuksen, rakenteen ja ulkonäön tarkasteluun. Käytettyjä tekniikoita ovat esimerkiksi:

• Valomikroskopia (ulkoisten ominaisuuksien tarkasteluun)
• Spektroskopia (kemiallisen koostumuksen tarkasteluun)

Näytteet analysoidaan yksityiskohtaisesti esimerkiksi mikroskooppisten rakenteiden ja pinnan alaisten materiaalikerrosten selvittämiseksi, jonka jälkeen arvioidaan näytteiden alkuperää lähdenäytteeseen nähden. 

Mitä materiaaleja ja ominaisuuksia voidaan tutkia?

Tutkimus voi kohdistua esimerkiksi laseihin, maaleihin, teippeihin ja muoviin. Tutkittavia ominaisuuksia ovat muun muassa ulkoiset ja kemialliset ominaisuudet. 

• Lasi: lasin valmistukseen käytetyistä raaka-aineista ja valmistustavasta aiheutuvia ominaisuuksia tutkimalla arvioidaan, ovatko tutkittavat lasinsirut peräisin rikkoutuneesta kohteesta esimerkiksi ikkunasta tai pullosta.
• Maali: kerrosrakenne, väri ja kemiallinen koostumus voivat yhdistää esimerkiksi auton maalihiukkaset törmäyskohteeseen tai murtautumisessa käytetyn työkalun rikospaikalle.
• Teippi: materiaali ja rakenne sekä liiman kemiallinen koostumus tekevät teipeistä usein valmistajakohtaisesti yksilöllisiä.
• Muovi: muoviksi luokitellaan laaja kirjo erilaisia materiaaleja, joista monet ovat yksilöllisiä niissä käytettyjen täyteaineiden perusteella, vaikka muovin pääkomponentti olisikin yleisesti käytetty.

Mitä materiaalitutkimus voi osoittaa – ja mitä ei?

Tutkimuksella voidaan arvioida, ovatko näytteet samasta alkuperästä peräisin olevia. Tutkimuksella ei voida kuitenkaan todistaa alkuperää täydellä varmuudella, koska monet materiaalit ovat teollisesti valmistettuja ja yleisiä.

Tutkimuksella voidaan arvioida, onko kohteiden välillä tapahtunut kontaktia. Kontaktin mahdollisuudesta kertoo materiaalin siirtyminen kohteesta toiseen tai molemminpuolisesti kohteiden välillä. Mikäli materiaalin siirtymistä ei havaita, se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö kohteet ole voineet olla kontaktissa keskenään. Ulkoiset tekijät, kuten ympäristöolosuhteet sekä aika vaikuttavat materiaalien säilymiseen kohteessa, mikäli kohde on alttiina esimerkiksi säätilan vaihteluille. Myös kontaktin voima sekä itse kohdemateriaalin ominaisuudet vaikuttavat materiaalin siirtymiseen.

Tutkimusta voidaan käyttää myös mahdollisten kohteiden poissulkemiseen siirtyneen materiaalin lähteenä. 

Tutkimuksella ei saada selville, milloin tai miten siirtymä on tapahtunut.

Mikä on materiaalitutkimuksen rooli rikostutkinnassa?

Tutkimukset voivat tarjota merkittävää näyttöä esimerkiksi:

• liikenneonnettomuuksissa (maalipinnan siirtymät)
• murroissa (lasin tai maalipinnan siirtymät)
• huumausainerikoksissa (pakkaamiseen käytettyjen materiaalien vertailu)

Tulokset ovat harvoin yksinään ratkaisevia, mutta ne voivat tukea tapahtumien kulun selvittämistä ja vahvistaa tai heikentää eri osapuolten kertomuksia.

Onko tulos luotettava?

Rikostekninen laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio, ja sen toiminta pohjautuu ISO 17025 -standardiin. Tämä tarkoittaa muun muassa käytettyjen menetelmien testausta (validointia) ennen käyttöönottoa sekä niiden jatkuvaa toimivuuden seurantaa, kehitystä ja dokumentointia. Laboratorio osallistuu säännöllisesti ulkoisiin laadunvalvontatesteihin. Laboratorion toimintaa valvotaan sekä ulkoisin että sisäisin tarkastuksin. Näillä toimenpiteillä varmistetaan tulosten oikeellisuus ja oikeusvarmuus.