Helsingin huumepoliisi kuvaa blogiteksteissään huumausainerikoksia tutkivien poliisien arkea.
Iloinen narkomaani
Etsitkö huumaa, huutavatko suonet dullaa,
olin stadissa, elin stadissa, myin katulamppujen alla valossa.
Elämän ihanuus ei katoa vaikka juoksen nuoruuteni aineen perässä.
Zettejä dilkkaan, en piuhalle myönny, ja naksut saa vain tarkassa erässä.
On Viktor, talli ja pillerimassa. Koin rakkauden tunteen vaikka en ole himassa.
Näen naisen nuoren, on sileä iho alla kylmän kuoren. Piikin jäljet ei päätäni huimaa,
kalpeat kädet kun lakkaa ruinaa. Väliäkö sillä, märkä seteli vaihtaa taskua, en näe naista enää, sataa,
hyppään sivuun, en ehdi ja kyttä mestoja perää.
Etsitkö huumaa, kysyy myrkky. Väliäkö sillä, kiistän kaiken.
Osaan kyllä olla, siten että teen sen taiten. Harmittaa, mutta kadulla taas
On kohteena jälleen naksujen ostaja, tai aivan sama, vaikka lakka, tuo elämänilon pimeä kostaja.
Näen jälleen katulampun, ja kylmän sateen, sekä tuoksun hampun. Olen iloinen, olen kadulla kotona taas.
En tarvi muuta, en tiedä muuta, on vatsa tyhjä ja suonet täynnä. Olen iloinen, tein kaupat, sai ostaja myrkyn ja minä massin, jää yökerho rahatta. Vaikka jono kiertää, vain vesi valuu, ei käytä kukaan oluthanatta.
Kaikkea shittiä ne vetääkin, sillä tiedän, että Viktorin tallissa ne pöpöt vasta elääkin.
Olen iloinen, elin stadissa, myin ja myrkytin, ja uskon, että näen loppuni myös pienessä uurnavadissa. Olen iloinen elämää kohtaan, kunhan kokisin vielä kerran edes vaateparren puhtaan.
Stadin Miäs
