Kesä on antanut meidän nauttia jo muutamista aurinkoisista päivistä ja silloinhan jokainen ottaa päivästä kaiken irti. Liikenteessäkin ajatukset saattavat usein leijailla ihan muualla ja keskitymme kaikkeen muuhun kuin oleelliseen, mitä sillä hetkellä meiltä odotetaankaan.
Maanantaiaamuna heti kahdeksan jälkeen puhelimeni soi taajaan tahtiin. Ensimmäisenä soittajana langoilla on Matti Kiireinen.
"Huomenta, hoidatteko ajokorttiasioita? Poliisit ottivat korttini eilen pois, tarvitsen sen heti takaisin, en pääse töihin ja elantoni laskee nyt huomattavasta. Kai te sen tajuatte? En minä kovaa ajanut, mutta jono kulki niin hiljaa. Katsoin paremmaksi ohittaa ja siinä se sitten oli. Ei kai yksi ohitus voi olla peruste? Ettekö tosiaan ymmärrä tilannettani?"
Kertomani asia saa heikosti vastakaikua. Nytkin vielä kuulon ymmärtäminen on kadoksissa. Vika oli muualla kuin penkin ja ratin välissä. Selitykset jatkuvat.
"Miten voi olla mahdollista, ettette voi palauttaa minulle korttia välittömästi? Kuka nyt maksaa laskuni ja perheen ruokani? Tuonko ne laskut sinne teille?"
Olen vuosien varrella ihmetellyt joidenkin autoilijoiden ajatusmaailmaa. Varmasti olisi peiliin katsomisen aika ja aika miettiä tuota ainaista kiirettä. Vaikka olisimme omassa elämässämme oravanpyörässä, liikenteeseen se ei sovi. Siellä on muitakin tienkäyttäjiä, joiden turvallisuus on myös vaarassa.
Ajokieltopäätöksiä on napsahtanut tämän pöydän takaa tiuhaan tahtiin. Viimeksi kirjoitin kahden päivän aikana noin 60 ajokieltopäätöstä ja tehtävänä on vielä työjonoissa moinen määrä. Näitä karun totuuden kärsineitä on, joilta kortti on lähtenyt heti ja sitten on niitä, joilla on toistuvia liikennerikkomuksia.
Tässä mietin lähinnä niitä liikennetekoja, joihin tehdään hallinnollinen päätös. Näitä ovat vakava piittaamattomuus liikenneturvallisuutta kohtaan, jossa kortti jää tienpäällä heti poliisille ja asianomainen määrätään väliaikaiseen ajokieltoon. Sakon suuruus on yleensä, mitä olen seurannut, noin kolmasosa henkilön nettopalkasta. Voisin jo tässä todeta, että teko sinällään vaarantaa ja keventää huomattavasti kukkaroa.
Toinen mietinnän aiheeni ovat toistuvat liikennerikkomukset. Kortti lähtee pääsääntöisesti pois, mikäli pitkäaikaisen ajo-oikeuden haltijalla rikkomuksia on neljä kahdessa vuodessa tai kolme vuodessa, ja ns. lyhytaikaisen ajo-oikeuden haltijalla kolme kahdessa vuodessa tai kaksi vuodessa. Lisäksi ajoneuvon kuljettajat syyllistyvät tekoihin, joissa oikeus määrää seuraamukset ja ajokiellon pituuden. Näistä mainittakoon törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja erilaiset rattijuopumukset. Nämähän ovat niitä meidän jokapäiväisiä lehden sivuilta luettavia uutisia.
Miettiessäni hallinnollisen ajokiellon pituuksia, ei puhuta mistään lyhyistä ajoista. Lain mukaan kuukausi on minimi ja kuusi kuukautta maksimi. Ajokiellot asettuvat tuohon haarukkaan. On se kaksi kolme kuukautta kortin tarvitsijalle vaan pitkä aika.
Asianomaiselle varataan mahdollisuus antaa asiaan kirjallinen lausuma määräaikaan mennessä. Yhteenvetona voisi sanoa, että jokaisesta vastineesta tulee esiin seuraavaa: työ, vaikeat työmatkat, pakkoloma, työsopimuksen loppuminen, uusi auto jne. Vastineen laatimisen hetkellä olettaisin asianomainen työstävän viimeistään mennyttä liikennekäyttäytymistään. Ainakin sisällöstä usein voi havaita katumusta jossain muodossa ja lupausta uudesta ajatusmaailmasta liikenteessä.
Mielestäni asia tulee kääntää päinvastaiseksi. Eihän puuhunkaan mennä latva edellä. Miksi me emme mieti asennettamme liikenteeseen silloin, kun tuo arvokas kortti on vielä siellä lompakossa tai takataskussa? Kortin tarpeellisuus on varmasti jokaisella takaraivossa, jos elanto on siitä kiinni.
Jokainen meistä yrittää tehdä työnsä hyvin joka suhteessa. Samaa asiaa meidän jokaisen tulee miettiä ja muistaa myös liikenteessä. Olemmepa me sitten siellä kaksi- tai nelipyöräisillä. Istuessamme kulkuneuvon ohjauspyörän taakse kiireen tulisi olla mennyttä aikaa. Riitojen purkaminen tulee tapahtua muualla kuin maantiellä. Samoin kuin nuorten rakkaushuolet eivät saa purkautua ratin takana. Maantiellä keskitytään liikenteeseen ja seurataan liikennemerkkejä.
Minulle on ihan turha sanoa, etten huomannut niitä. Ovat ne ainakin kooltaan sellaisia, että maantien näkijän tulee ne havaita. Ne on tarkoitettu meille jokaiselle noudatettaviksi. Kiireellä on aina lyhyet jalat ja pahat seuraukset. Kiireellä liikenteessä emme voita mitään - häviäminen on todennäköisempää.
Ensimmäisen saadun sakon jälkeen tulisi jokaisen miettiä omaa käytöstään liikenteessä. Ensimmäisen sakon jälkeen tulisi muuttaa ajotapojaan. On myös turhaa kertoa, ettei "minulla ole tapana ajaa ylinopeuta, mutta kuinka nyt noilla kolmella kerralla sattui kamera olemaan väärässä paikassa". Ylinopeuden estoonkin varmasti monesta autosta löytyy vakionopeuden säädin. Tietysti sekin edellyttää asettamista oikeaan nopeuteen.
Näitä asioita katsoessa pöydän tältä puolelta, niin sakkojen ajankohta, toistuvuus ja paikka kertovat paljon päätöksentekijälle henkilön suhtautumisesta liikenteeseen. Niistä on helppo lukea tekijää kuin avointa kirjaa.
Toivon jokaiselle malttia ja uutta asennetta liikenteeseen, ettei tarvitsisi lehdestä jokaisena päivänä lukea ikävistä liikenneasioista. Rauhallisella ajotavalla saamme korttimme pidettyä itsellämme ja pystymme nauttimaan kesän suunnitelluista lomamatkoista. Kortin säilyminen riippuu yksin ja ainoastaan meistä itsestämme.
Maltti on valttia liikenteessä itseä ja muita kohtaan.
Rauhallisia ajokilometrejä kaikilla ajopeleillä!
Hannele Juusela
tarkastaja
Itä-Uudenmaan poliisilaitos
