Varoitus. Nyt seuraa vuodatusta.
Poliisin toimenkuvaan ja erityisesti sinissä haalareissa hälytystehtäviin vastaavaan konstaapelin toimenkuvaan ja suorastaan velvollisuuksiin kuuluu mennä keskelle monen kirjavia vaaratilanteita niin liikenteessä, metsässä, vesillä, ihmisten asunnoissa, huumeluolissa kuin turuilla ja toreilla. Joskus veronmaksaja odottaa ja lakikin suorastaan edellyttää, että olemme valmiita painimaan, pelastamaan, suojaamaan, auttamaan, juoksemaan rosvojen perässä ja menemään sinne minne muut eivät menisi kirveelläkään. Kirjaimellisesti.
Mutta tämänhän te jo tiesittekin. Mitä te ette ehkä tiedä eikä tiedä se kirkasotsainen ensimmäistä viikkoa poliisin opintoja suorittava kokelas saatikka jo pitkään hommia painanut kehäkettu, kunnes se kohdalle osuu. Nimittäin vammautuinen. Työtehtävissä tai työnantajan määräämissä harjoituksissa.
Yllättäin se sinun päreiksi mennyt polvesi, revennyt olkapääsi, sijoiltaan mennyt lonkkasi tai tärähtänyt pääkoppasi onkin suurin piirtein syntymävamma tai muuten iästä ja käytöstä johtunutta kulumista. Ei menekään hoito valtion piikkiin. Ehkä menee osa, ehkä ei mene. Ehkä se on joskus oikeudenmukaista, ehkä yleensä ei.
Poliisikuppilassa esitetty fundamentaalinen avoin kysymys kuuluu: "Mitä sitten, jos esimerkiksi siinä painissa päreiksi menneessä polvessa onkin ollut jo jokin muu vamma aiemmin?" Konstaapeli on ollut kenttäkelpoinen, vuosittaisen kuntokokeen suorittanut, poliisiopintonsa läpäissyt ja käytössä kulunut. Harva meistä on pakasta vedetty.
