Lapin poliisilaitoksen talousrikostutkinnassa käynnissä majoitustoimintaan liittyvä esitutkintalain tarkoittama esiselvitys

Lapin poliisilaitoksen talousrikostutkinnassa käynnissä majoitustoimintaan liittyvä esitutkintalain tarkoittama esiselvitys

Internetiin perustuva alustatalous mahdollistaa palveluiden ja tuotteiden markkinoinnin / myymisen tavalla, joka luo uuden tyyppisiä liiketoimintamalleja, joihin voi liittyä merkittävä harmaantalouden riski. Majoitustoiminnassa on useita yleisesti tunnettuja ja suuren suosion saavuttaneita nettialustoja, jotka ovat olleet synnyttämässä uuden tyyppistä liiketoimintamallia majoitusalalle. Lapin talousrikostutkinnan tutkinnanjohtajan rikoskomisario Tuomo Seikkulan mukaan Suomessa majoitusomintaa ja liiketoiminnan harjoittamista koskee monen tasoinen sääntely, jotka eivät ole sidoksissa liiketoiminta-alustoihin vaan olennaista on majoitustoiminnan tosiasiallinen luonne. Poliisi on aloittanut Rovaniemellä esitutkintalain 3 luvun 3 §:n mukaisen esiselvityksen majoitustoimintaan liittyen. Asian selvittäminen on siirretty Lapin talousrikostutkinnalle maaliskuussa 2019. Talousrikoksissa on kysymys rikoksista, jotka loukkaavat laillista liiketoimintaa.

Sääntelytoimien taustalla on tavallisesti erilaisia yleisen edun mukaisia tavoitteita, kuten yleisen turvallisuuden takaaminen, veronkierron torjunta, kansanterveyden suojaaminen ja elintarviketurvallisuuden takaaminen. Harmaan talouden torjunta on yksi poliisin keskeisistä tavoitteista. Harmaan talouden torjunnalla pyritään varmistamaan edellytykset laillisen yritystoiminnan harjoittamiselle, jossa keskeisenä tekijänä on, että kaikkia toimijoita koskevat samat säädökset eli on yhdenvertaiset mahdollisuudet liiketoiminnan harjoittamiseen. Harmaa talous aiheuttaa merkittäviä vahinkoja laillisesti toimiville yrittäjille, koska se heikentää heidän kilpailuedellytyksiään. Tavoitteena on terve kilpailu, jossa lainvastaisella menettelyllä ei saa sellaista kilpailuetua, joka vääristää kilpailua ja haittaa laillista yritystoimintaa. Poliisi on yksi viranomaisista, joka valvoo majoitus- ja ravitsemistoimintaa koskevan lain (308/2006) noudattamista.

Majoitustoiminta kuuluu ohjesääntöisten elinkeinojen joukkoon

Majoitustoiminta esimerkiksi hotellin tai hostellin perustaminen ei ole Suomessa luvanvaraista. Tästä huolimatta majoitusliikkeen harjoittaminen kuuluu Suomessa, niin kutsuttujen ohjesääntöisten elinkeinojen joukkoon (Laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta 3 §). Tällaisten elinkeinojen harjoittamiselle voidaan lainsäädännössä asettaa rajoituksia ja toimija on vastuussa majoitustoimintaa koskevista velvoitteista sekä viranomaiselle toimitettujen tietojen paikkansa pitävyydestä. Majoitustoimintaa koskevia säännöksiä on muun muassa majoitus- ja ravitsemistoimintaa koskevassa laissa (308/2006), ulkoilulaissa (606/1973), sekä terveydensuojelulaissa (763/1994).

Terveydensuojelulain 13 §:n mukaan majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetussa laissa tarkoitetun majoitusliikkeen käyttöönotosta on ennen toiminnan aloittamista tehtävä kirjallinen ilmoitus kunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Terveydensuojeluviranomaisen tulee hyväksyä tilat, joissa ammattimaista majoitustoimintaa harjoitetaan. Majoitus- ja ravitsemistoimintaa koskevassa lain (6 §) mukaan kaikki majoitustoiminnan harjoittajat ovat vastuussa muun muassa siitä, että matkustajasta tehdään matkustajailmoitus poliisille. Matkustajailmoituksia koskee vuoden säilyttämisvelvoite.

Ammattimaista majoitustoimintaa koskevista perusperiaatteista säädetään myös yleisesti elinkeino harjoittamista koskevassa lainsäädännössä (Elinkeinolaki 122/1919). Myös lyhytaikainen toiminta voi olla elinkeinon harjoittamista. Kirjanpitolain (1336/1997) mukaan jokainen on harjoittamastaan liike ja ammattitoiminnasta kirjanpitovelvollinen. Näin ollen yksityiset elinkeinonharjoittajat (ammatin- ja liikkeenharjoittajat), ovat velvollisia pitämään kirjanpitoa elinkeinotoiminnastaan, jota on pidettävä erillään heidän yksityistaloudesta. Elinkeinotoiminnasta saataua tuloa kutsutaan elinkeinotu­loksi.

Verohallinnon mukaan asunnon vuokraamisesta saatava tulo on pääomatuloa, josta on maksettava veroa. Vuokra-ajan pituus ei vaikuta verotukseen. Veroa pitää maksaa myös tulosta, jonka muun muassa saa lyhytaikaisesta vuokrauksesta verkossa olevien alustapalvelujen kautta. Vuokratuloista voidaan vähentää kulut, jotka ovat aiheutuneet tulojen hankkimisesta. Ammattimaisen majoitustoiminnan harjoittajan on myös rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi. Arvioitaessa arvonlisävelvollisuutta, olennaista merkitystä on majoitustilan määrällä, toiminnan laajuudella sekä toiminnan ammattimaisuudella.

Palo- ja pelastustoimi voivat suorittaa majoitusliikkeissä erityisiä palotarkastuksia, jolla tarkoitetaan sellaiseen kohteeseen tehtävää tarkastusta, joka on velvollinen laatimaan pelastusasetuksen (407/2011) mukaisen pelastussuunnitelman eli, tässä tapauksessa majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetussa laissa (308/2006) tarkoitettua majoitusliikettä. Majoituskäyttöön tarkoitetulta rakennukselta / tilalta vaadittavat paloturvallisuuteen liittyvät ominaisuudet poikkeavat asuinkäyttöön tarkoitetusta.

Majoitustoiminnassa on lisäksi huomioitava muun muassa asemakaava, joka voi kieltää majoitustoiminnan alueella. Asemakaavasta on haettava poikkeamispäätöstä tai asemakaavan muuttamista kokonaan. Maankäyttö- ja rakennuslain 125 § 5 momentin mukaan rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen olennaista muuttamista varten tarvitaan rakennuslupa. Luvanvaraisuutta harkittaessa otetaan huomioon käyttötarkoituksen muutoksen vaikutus kaavan toteuttamiseen ja muuhun maankäyttöön sekä rakennukselta vaadittaviin ominaisuuksiin. Jos toiminnassa on kysymys ammattimaisesta majoitustoiminnasta, niin silloin kysymyksessä voi olla asunnon käyttötarkoituksen olennainen muutos ja käyttötarkoituksen muutos edellyttäisi rakennuslupaa. Myös ei olennainen muutos voi edellyttää rakennusluvan, jos sillä voi olla vaikutusta rakennuksien käyttäjien turvallisuuteen ja terveydellisiin oloihin.

Rovaniemellä yleinen kiinteistövero (1,55 %) on yli puolet korkeampi kuin vakituisen asuinrakennuksen kiinteistövero (0,60 %). Yleistä kiinteistöveroa sovelletaan muun muassa majoitustoiminnassa käytettävään tilaan. Kiinteistöverolain (654/1992) mukaan (3:12 §) rakennusta katsotaan käytettävän pääasiassa vakituiseen asumiseen, jos sen huoneiston pinta-alasta vähintään puolta käytetään tähän tarkoituksen. Käyttötarkoitus on yksi kiinteistöveronveron määräytymisen peruste. Verohallinto lähettää verovelvollisille selvityksen kiinteistöveron perusteesta ja verovelvollinen on vastuussa tietojen tarkastamisesta sekä veron määräytymiseen vaikuttavien perusteiden oikeellisuudesta. Lisäksi verovelvollisen on ilmoitettava verohallinnolle tiedoissa ilmenevät virheet. (4:16 §) Kiinteistöveroa koskevat rikoslain (39/1889) 29 luvun verojen välttämistä koskevat rangaistussäännökset.

Ammattimaisen majoitustoiminnan määrittely

Keskeinen kysymys on, milloin toiminnassa on kysymys ammattimaisesta majoitustoiminnasta. Ammattimaista majoitustoimintaa säätelee laki majoitus ja ravitsemistoiminnasta. Lain mukaan (1§ 2 mom 1 kohta) majoitustoiminnalla tarkoitetaan ammattimaisesti tapahtuvaa kalustettujen huoneiden tai muiden majoitustilojen tarjoamista tilapäistä majoitusta tarvitseville asiakkaille. Lain esitöiden (HE 138/2004) mukaan ammattimaisuutta arvioitaessa olennaista on, että toiminnalla tähdätään taloudelliseen tulokseen. Merkitystä ei ole sillä, tuottaako toiminta tosiasiallisesti voittoa. Laki ei koske toimintaa, joka on luonteeltaan satunnaista. Toimintaa voidaan pitää satunnaisena, jos se on kertaluonteista tai vain hyvin harvoin toistuvaa.

Majoitus- ja ravitsemistoimintaa koskevan lain esitöissä on todettu, että majoitustoiminnan ammattimaisuus vastaa pitkälti sitä, mitä arvonlisäverotuksessa tarkoitetaan liiketoiminnalla. Verohallinnon mukaan yli 10.000 euron tilikauden liikevaihdon ylittyessä toiminnan harjoittajan on rekisteröidyttävä arvonverolisäverovelvolliseksi.

Lisäksi Ympäristöministeriön asetuksessa asuin majoitus ja työtiloista (1008/2017) 2 §:n 1. momentin 8 kohdassa on määritelty, että majoitustilalla tarkoitetaan kalustettua huonetilaa, joka on ensisijaisesti tarkoitettu tarjottavaksi ammattimaisesti tilapäistä majoitusta tarvitseville asiakkaille. Asetuksen perustelumuistiossa (s. 3.) majoitustilaan rinnastetaan huoneisto, jota tarjotaan toistuvasti asiakkaalle lyhyillä alle puolen vuoden vuokrasopimuksilla. Paloturvallisuudesta annetussa asetuksessa (848/2017) 5 § 2 kohdan mukaan majoitustiloilla tarkoitetaan tiloja, kuten hotelleja, lomakoteja ja asuntoloita, jotka yleensä ovat ympärivuorokautisessa käytössä ja joissa ei ole hoidettavia tai eristettyjä henkilöitä.

Nykyisen lainsäädännön perusteella, olennaista ei ole se, miten ja missä majoitusta myydään tai markkinoidaan. Olennaista on majoitustoiminnan tosiasiallinen luonne. Ammattimaisen majoitustoiminnan määrittelyn kannalta olennaisia kysymyksiä:

Toiminnan luonne, onko vuokraustoiminta luonteeltaan satunnaista vai jatkuvaa?

Tähtääkö toiminta taloudelliseen tulokseen?

Vuokrataanko kalustettuja huoneita tai muita majoitustiloja tilapäisesti majoitusta tarvitseville asiakkaille?

Mahdollinen esitutkinta

Rikoskomisario Seikkulan mukaan esiselvitykseen liittyy Lapissa useita kohteita. Ratkaisua varsinaisen esitutkinnan käynnistämisestä ei vielä ole tehty, eikä mahdollisiin rikosnimikkeisiin tai rikoksesta epäiltyihin oteta tässä vaiheessa kantaa. Päätös siitä käynnistetäänkö asiassa varsinainen esitutkinta, tehdään kun asiaan on saatu suoritettua riittävä alustava selvitys, mahdollisesti kuluvan kesän aikana. Tutkinnanjohtaja Seikkulan mukaan poliisi ei tässä vaiheessa tiedota asiasta enempää. Asiasta tiedotetaan, kun esiselvitystä on saatu toimitettua riittävässä laajuudessa ja asiassa saatu lisäselvitystä, aikaisintaan kesän jälkeen. Lisäksi todetaan, että myöskään ennen tämän tiedotteen antamista, ei Lapin poliisilaitos ole antanut minkäänlaisia asiaan liittyviä haastatteluita.