Liikenneturvallisuustavoitteisiin pääseminen edellyttää myös tienkäyttäjien panosta

5.4.2022 14.51

Blogi

Vuonna 2021 Suomen tieliikenteessä menehtyi 223 ihmistä. Jos tämä lukema suhteutetaan rekisterissä olleiden ajoneuvojen määrään, saadaan luvuksi 3,7 kuollutta per 100 000 ajoneuvoa. Rekisteröityjen ajoneuvojen määrä on kolminkertaistunut neljässäkymmenessä vuodessa, ja tieliikennekuolemat ovat puolestaan vähentyneet yli puoleen samassa ajassa.

Kuvassa 1 on esitetty ajoneuvojen määrään (per 100 000 rekisteröityä ajoneuvoa) suhteutettujen kuolemien määrät tieliikenteessä vuosina 1980–2021 sekä niiden kolmen kuukauden liukuvat keskiarvot. Lisäksi kuvaan on merkitty osin läpikuultavalla pylväällä vuodeksi 2030 ns. nollavision mukainen tavoite. Suomessa on sitouduttu EU:n nollavisioon, jonka tavoitteena on saada liikennekuolemat nollaan vuoteen 2050 mennessä. Välitavoite on puolittaa tieliikenteessä kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden määrä vuoden 2020 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Tieliikennekuolleisuus yllä kuvatulla tavalla mitattuna oli vuonna 2021 lähes kymmenesosa vuoden 1981 tilanteesta. Jos mukaan otettaisiin myös 1970-luku, muutos olisi vieläkin merkittävämpi. Vielä 1970-luvun alussa Suomi oli yksi maailman vaarallisimmista tieliikennemaista. Tätä selittivät muun muassa teiden heikko kunto ja autojen määrän merkittävä kasvu.

Kuva1: Tieliikennekuolemat per 100 000 rekisteröityä ajoneuvoa.

Kuva 1. Tieliikennekuolemat per 100 000 rekisteröityä ajoneuvoa* Datan lähde: Tilastokeskus.

* Kaikki autot, mopot ja moottoripyörät, moottorikelkat, traktorit, moottorityökoneet, kolmi- tai nelipyörät L5/L5e, kevyet nelipyörät L6e ja nelipyörät L7e.

Hyvä kehitys liikennekuolemien osalta korostuu taajamissa, joissa vuonna 2021 menehtyi yhteensä 57 ihmistä. Vuonna 1981 vastaava lukema oli 217. Määrä on siis vähentynyt noin neljännekseen muutaman vuosikymmenen aikana. Vuonna 2021 tieliikenteessä kuolleista menehtyi taajamissa noin neljännes (26 %), vuonna 1981 useampi kuin joka kolmas (39 %).

Nuorten liikenneturvallisuus herättää keskustelua

Vaikka liikenneturvallisuuden kehitys on ollut suotuisaa, etenkin pidemmällä aikavälillä, hyvän olon tunteeseen ei voida tuudittautua. Suomen tieliikenteessä on olemassa riskipotentiaalia, joka voi heikentää liikenneturvallisuustilannetta tulevaisuudessa.

Nuoria liikennerikoksista epäiltyjä on tullut poliisin tietoon yhä enemmän ja näin tapahtunee myös vastaisuudessa, mikäli vireillä oleva ajokorttilakia koskeva muutosehdotus hyväksytään ja B-ajokortin ikäraja lasketaan. Tulevaisuudessa kaikki 17-vuotiaat voisivat siis saada B-luokan ajokortin huoltajansa suostumuksella.

Kun 17–19-vuotiaiden liikennerikosepäilyjen määrät suhteutetaan voimassa olevien B-luokan ajo-oikeuden sisältävien ajokorttien määrään, vuosina 2020–2021 eli käytännössä korona-aikana nuorten liikennerikollisuustaso on pysynyt suhteellisen vakiona, keskiarvoisesti noin 15 rikosepäilyä tuhatta ajokorttia kohti. Vastaava lukema 17-vuotiailla on ollut 30, 18-vuotiailla noin 15 ja 19-vuotiailla kutakuinkin 10, eli toisin sanoen 17-vuotiailla taso on ollut 2–3-kertainen hieman vanhempiin ikäluokkiin nähden. Kyseisiä ajokortteja on 17-vuotiailla ollut kahden viimeisen vuoden aikana noin 11 000 ja 18–19-vuotiailla 30–40 000 per ikäluokka.

European Transport Safety Council (ETSC) julkaisi syksyllä 2021 PIN-raportin, jossa tarkastellaan 15–30-vuotiaiden liikenneturvallisuustilannetta Euroopassa. Raportissa todetaan, että nuorten kuljettajien riskit johtuvat kokemattomuudesta, kypsymättömyydestä ja ikään sekä sukupuoleen liittyvästä elämäntyylistä. Eräs raportissa esitetty suositus on, että ajokortti-ikää ei tule laskea, sillä data osoittaa, että nuorena, erityisesti alle 18-vuotiaana, itsenäisen, rajoituksettoman ajamisen aloittaminen lisää riskiä joutua kuolemaan johtavaan onnettomuuteen.

Vuosina 2016–2020 liikenneonnettomuus oli toiseksi yleisin (22 %) 15–19-vuotiaiden nuorten kuolinsyy itsemurhan jälkeen (28 %). On toki muistettava, että nuorten kuljettajien yliedustus tieliikenteen onnettomuus- ja rikostilastoissa ei ole uusi ilmiö.

Liikenneonnettomuuksien syntymisen taustalla merkitystä on usein asenteilla, jotka voivat vaikuttaa tietoa enemmän yksittäisen ihmisen käyttäytymiseen. Poliisi voi omalta osaltaan pyrkiä pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan nuorten kuljettajien liikenneturvallisuuteen mm. jatkuvalla ja pitkäjänteisellä valvonnalla, viestinnällä sekä koulutuksella. Liikenteessä toimiminen edellyttää tietoisuutta liikenteeseen liittyvistä säännöistä, taitoa liikennevälineiden kuljettamiseen ja hallintaan sekä kykyä arvioida liikenteeseen liittyviä riskejä ja toimintamalleja niin omasta kuin muidenkin näkökulmasta.

Ajoterveyteen liittyvät ilmiöt ja riskit edellyttävät poliisilta toimia

Liikenneturvallisuuteen vaikuttaa myös se, mitä yksilön elämässä tapahtuu liikenteen ulkopuolella. Esimerkiksi elämänhallinnan ja terveyden ongelmat tai persoonallisuuden piirteet heijastuvat myös liikenteeseen. Syrjäytyminen, sosiaalinen pahoinvointi ja moniongelmaisuus ovat sisäisen turvallisuuden selonteon mukaan edelleen Suomen sisäisen turvallisuuden suurimpia uhkia.

Syrjäytyminen näkyy myös liikenteessä ajoterveyteen liittyvinä ilmiöinä. Ajoterveyteen liittyvät riskitekijät, kuten esimerkiksi kuljettajan mielentilaan ja lääkitykseen liittyvät riskit, ovat hyvin yleisiä kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa. Mielenterveys- ja päihdetyö liittyvät läheisesti liikenneturvallisuuteen. Tulevaisuudessa syrjäytymiskehityksen estämistä ja hoitoonohjausta on edistettävä entistä voimakkaammin. Poliisi tulee panostamaan yhä enemmän ajoterveysasioihin ja pyrkii vaikuttamaan niihin omalla liikennevalvonta- ja liikenneturvallisuustyöllään. Poliisin on tärkeää tunnistaa normaalin poliisitoimen ohessa esimerkiksi mielenterveyden ongelmista kärsiviä ja päihderiippuvaisia ajo-oikeuden haltijoita, joiden osalta on syytä epäillä, etteivät he terveydentilansa vuoksi enää kykene kuljettamaan ajoneuvoa turvallisesti.

Alkoholi, huumeet ja päihtymistarkoituksessa käytetyt lääkkeet ovat merkittävimpiä riskitekijöitä paitsi kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa myös muuten liikenteessä. Päihdevalvonta on tärkeä osa liikennevalvontaa, mutta siihen ei aina ole riittävästi aikaa. Kiireelliset yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitoon liittyvät tehtävät vievät paljon resursseja – siitäkin huolimatta, että liikennevalvonta ja -turvallisuuden ylläpitäminen ovat sekä liikennepoliisi- että valvonta- ja hälytystoiminnan keskeisiä perustehtäviä.

Tiukka tavoite tuleville vuosille

Edellä mainittuun nollavisioon kytkeytyy kansallisella tasolla poikkihallinnollisessa sidosryhmäyhteistyössä valmisteilla oleva liikenneturvallisuusstrategia ja sitä koskeva valtioneuvoston periaatepäätös. Strategian tavoitteena on parantaa liikenneturvallisuutta kaikkien liikennemuotojen osalta.

Liikenne on turvallisempaa kuin koskaan, erityisesti taajama-alueilla. Edellä mainitun puolittamistavoitteen saavuttaminen on jokseenkin vaativa tehtävä, jossa tarvitaan muun muassa poliisin ja myös tienkäyttäjien omaa panosta. Liikenneturvallisuus on koko yhteiskunnan asia: kenenkään ei pidä joutua tuntemaan turvattomuutta liikkuessaan, liikennemuodosta riippumatta.

Mika Sutela
Tietoanalyytikko, OTT, dosentti
Poliisihallitus
Twitter @SutelaMika