Nuorten väkivaltarikollisuus lisääntyy, mutta vain alaikäisten ikäryhmissä
Suomessa on viimeisten kahden vuoden aikana käyty vilkasta julkista keskustelua nuorten väkivaltarikollisuudesta. Keskustelussa on viitattu esimerkiksi alaikäisten tekemiin vakaviin väkivaltarikoksiin, koronatilanteeseen sekä yleisesti nuorten elinolosuhteiden tai toimintatapojen muutokseen viime vuosien aikana. Samalla eri tahot ovat kuitenkin tuoneet esille, että nuorten rikollisuus, erityisesti pidemmällä aikavälillä ja eri tietolähteiden mukaan, on pikemminkin vähentynyt. Tämä on herättänyt aiheellisia kysymyksiä ja jopa ristiriitaisia näkemyksiä nuorten väkivaltarikollisuuden todellisesta kehityksestä viime vuosina.
Alaikäisten väkivaltarikokset ovat poliisin tilastojen mukaan lisääntyneet selvästi
Sekä kyselylähteet (erityisesti Nuorisorikollisuuskysely) että viranomaisten tiedot osoittavat, että 2000-luvun aikana niin omaisuus- kuin väkivaltarikoksetkin ovat vähentyneet useimmissa nuorten tai nuorten aikuisten ikäryhmissä. Vuoden 2015 jälkeen alaikäisten ja erityisesti alle 15-vuotiaiden väkivaltarikoksia (pahoinpitelyt, ryöstöt sekä henkirikokset tai niiden yritykset) koskevat rikosepäilyt ovat kuitenkin lisääntyneet selvästi. Huomionarvoista on, että tätä vanhemmissa ikäryhmissä rikosepäilyjen määrät ovat edelleen vähentyneet.
Tuoreessa poliisin selvityksessä tarkasteltiin alaikäisten väkivaltarikollisuuden kehitystä eri väestöryhmissä ja alueluokissa sekä epäiltyihin rikoksiin liittyviä teonpiirteitä. Selvityksessä havaittiin, että väkivaltarikollisuuden kasvu ei kokonaisuutena näyttäisi liittyvän mihinkään tiettyyn väestöryhmään, alueeseen tai selvärajaiseen ilmiöön. Alaikäisten rikosepäilyjen määrä on vuodesta 2015 lisääntynyt niin kaupunkimaisissa, taajaan asutuissa kuin maaseutumaisissakin kunnissa ja niin suomalaistaustaisilla kuin ulkomaalaistaustaisilla nuorilla. Selvityksessä ei myöskään havaittu, että rikokset olisivat lisääntyneet erityisesti jossakin tietyssä tapahtumaympäristössä, kuten kouluissa.
Alaikäisten tekemät väkivaltarikokset kohdistuvat yleensä toisiin alaikäisiin henkilöihin. Selvityksessä havaittiin, että viime vuosien aikana alaikäisten tekemät rikokset ovat kohdistuneet yleisimmin 13–15-vuotiaisiin ja tapahtuneet useimmiten kouluissa tai julkisilla paikoilla. Analyysin perusteella saatiin kuitenkin viitteitä siitä, että viime vuosina yli 20-vuotiaisiin uhreihin kohdistuvat väkivaltarikokset ovat lisääntyneet suhteellisesti eniten. Tältä osin havainnot viittaavat siihen, että taustalla on pitkälti koulujen ja muiden instituutioiden henkilökuntaan kohdistuva väkivalta.
Poliisin laadullisten havaintojen ohella myös tilastollinen tarkastelu antaa viitteitä siitä, että teräaseiden käyttö tai teräaseilla varautuminen nuorten tekemissä väkivaltarikoksissa on jonkin verran yleistynyt, erityisesti ryöstörikosten yhteydessä. Myös sosiaalisen median rooli sekä tekojen kuvaaminen tai videointi on havaintojen mukaan yleistynyt osana väkivaltarikoksia. Huumausaineita koskevat maininnat ilmoituksissa ovat lisääntyneet, mutta huumausaineisiin liittyvien tapausten suhteellinen osuus kaikista väkivaltarikoksista ei kuitenkaan ole kasvanut.
Mikä rikosepäilyjen kasvua selittää?
Rikollisuuden tosiasiallisen yleisyyden arvioiminen on haasteellista, koska viranomaisten tietoon tullut rikollisuus mittaa sekä rikoskäyttäytymistä että rikollisuuden kontrollia. Kontrolliin taas voivat vaikuttaa – poliisin toiminnan lisäksi – sekä osapuolten ilmoitusalttius että esimerkiksi tiettyjen ammattiryhmien velvollisuus ilmoittaa alaikäiseen kohdistuvasta epäillystä rikoksesta poliisille. Poliisin havaintojen perusteella on mahdollista, että osa alaikäisten rikosepäilyjen kasvusta voisi selittyä rikosten ilmoittamiseen liittyvillä muutoksilla, esimerkiksi lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuuden laajentamisella. Kuitenkin on epätodennäköistä, että tämä selittäisi epäilyjen kasvua kokonaan.
Poliisissa tehdyn selvityksen perusteella voidaan todeta, että alaikäisten rikosepäilyjen kasvua ei näytä selittävän mikään tietty, selvärajainen tai paikallisesti ilmenevä ”rikosilmiö”. Selvityksen keskeinen havainto on se, että epäilyt ovat lisääntyneet alaikäisten ja erityisesti alle 15-vuotiaiden lasten osalta, mutta eivät tätä vanhemmissa ikäryhmissä. Tästä poikkeuksena ovat ryöstörikokset, joiden määrä on kasvanut viime vuosina lähes kaikissa ikäryhmissä.
Koronatilanteen aikana eri tahot ovat arvioineet, että nuorten väkivallan kasvu kytkeytyisi koronapandemiaan liittyviin olosuhteisiin. Vaikka koronatilanne on eittämättä vaikuttanut nuorten hyvinvointiin ja arkirutiineihin, ovat alaikäisten rikosepäilyt lisääntyneet kuitenkin selvästi jo ennen koronatilanteen alkua. On mahdollista, että koronatilanteen vaikutukset näkyvät viiveellä tai esimerkiksi vakavissa väkivaltarikoksissa, joiden määrä on ollut poikkeuksellisen korkea juuri vuosien 2020 ja 2021 aikana.
Nuorten rikollisuus on joissakin puheenvuoroissa yhdistetty myös lastensuojelun ongelmiin sekä esimerkiksi nuorten mielenterveysongelmiin. Eri viranomaisten tilastot osoittavatkin esimerkiksi lastensuojeluilmoitusten ja lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden käytön lisääntyneen jo vuosien ajan. Lapsuuden aikaisilla psykososiaalisilla ongelmilla ja esimerkiksi päihteiden käytöllä tiedetään olevan yhteys rikoskäyttäytymiseen. On kuitenkin epäselvää, missä määrin nämä tekijät voisivat selittää rikosepäilyjen lisääntymistä vain alaikäisten ryhmässä nimenomaan vuoden 2015 jälkeen.
Nuorten rikollisuuden ehkäiseminen on yhteiskunnallisesti tärkeä asia, jossa tarvitaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja erilaisia keinoja. Erityisesti lasten tapauksessa korostuvat moniammatilliset toimintamuodot, joilla voidaan puuttua ongelmallisiin tilanteisiin ja pyrkiä ehkäisemään rikoskierteen syntymistä jo varhaisessa vaiheessa. Toimenpiteiden suunnittelun ja kohdentamisen osalta on kuitenkin keskeistä, että kyetään tunnistamaan rikollisuuteen liittyviä kehityskulkuja ja taustatekijöitä. Tämä edellyttää tietoa ja monipuolista ymmärrystä rikollisuudesta ja sen ehkäisystä.
