Olemmeko analogisia poliiseja digitaalisessa maailmassa?  

Kysymyksen esitti kokenut poliisi, joka on nähnyt yhteiskunnan kehityksen viiden vuosikymmenen ajalta. Yhteiskunta on digitalisoitunut huimaa vauhtia, ja Suomi on näyttänyt monessa asiassa mallia muulle maailmalle. Myös poliisin toimintoja ja palveluita on kehitetty digitaaliseen muotoon. Mutta onko poliisi itse tehnyt digiloikkaa nykyaikaan?

Maailma oli ennen internettiä näin reippaaseen keski-ikään kasvaneen näkökulmasta selkeä hahmottaa. En väitä, että maailma oli parempi, mutta se oli yksinkertaisempi. Jos lähdettiin Ruotsissa käymään, matkaliput ostettiin kivijalkaliikkeestä ja pankissa käytiin vaihtamassa kotimainen valuutta kruunuiksi. Sunnuntaisin oli kaupat kiinni, eikä pääsiäisenä tanssittu.

En kadehdi nykyajan nuorten paikkaa maailmassa. Aiemmin Arvi Lind kertoi, missä maa makaa, eikä vaihtoehtoisia maailmantotuuksia ollut yhtä helposti saatavilla kuin nykyisin. Internetin myötä on syntynyt rinnakkainen todellisuus, digitaalinen maailma, jossa vietetään aikaa samalla tavoin kuin analogisessa maailmassa. Omassa todellisuudessani on vielä "oikea, aito ja analoginen" maailma: välillä käydään ottamassa digiaskel verkkoon ja palataan oikeaan maailmaan. Nykynuorten maailma lienee jonkinlainen hybridiversio, jossa ei tehdä eroa kahden eri todellisuuden välille.

Aloin hahmottaa tätä dualistista todellisuutta oman, nyt jo teini-ikäisen lapseni kautta. Aluksi - hyvä ja vastuullinen isä kun olen - asetin tiukkoja aikarajoja netin käyttöön. Jossain vaiheessa käytin huomaamattani tilannetta hyväksikin. Lisäaikaa pyytänyttä oli helppo kiristää vaikkapa siivoamaan huone tai käymään koiran kanssa lenkillä, läksyistä puhumattakaan. Kehityin siis itsekin digitaalisten palveluiden käyttäjänä. Lopulta ymmärsin, että pahimmillaan eristän lapseni hänen sosiaalisesta verkostostaan, jos rajoitan liiaksi nettiaikaa.

Kun matopeli vaihtui konsoliin

Ummehtunut käsitykseni nykyajan digitalisaatiosta sai jälleen kyytiä edellislumien aikaan. Lähdin illalla koiran kanssa kävelylle ja tie vei nuoren kollegan kotitalon ohitse. Ikkunasta välkkyi valoa ulos kuin diskopallosta. Siellä se poliisimies pelasi jotain lasermiekkapeliä. Havainto meni ihon alle. Käynpä kertomassa tuolle, että jospa aikuiset jättäisivät pelaamiset lapsille? Onneksi en koputellut ovea, sillä jälkikäteen ajateltuna olin kohtuullisen (täydellisen) väärässä ja omien asenteideni vanki.

Talven lumista oli vielä rippeet jäljillä, kun työelämässä tuli eteen hanke, joka ikään kuin osui työpöytääni. Täytyisi ryhtyä pelaamaan videopelejä (ummehtunut asenteitani kuvaava termi sekin) yhdessä Poliisiammattikorkeakoulun ja Keskusrikospoliisin kollegojen kanssa. Ihan oikeasti, pleikkarilla ja tietokoneella. Olen tehnyt neljännesvuosisadan poliisin työtä siinä oikeassa analogisessa maailmassa, jossa poliisi ottaa rosvoja kiinni. Nyt oli vastassa tilanne, jossa poliisiuran aiemmin ajetuista kilometreistä ei lainkaan löytynyt lankaa, josta ottaa kiinni.

Kokelaskurssilla 90-luvulla tietokoneessa oli pasianssi, jota pelattiin salaa ATK-tunneilla. Alipäällystökurssin aikaan kännykästä löytyi matopeli. Päällystökurssilla pelit oli jo jätetty seuraaville sukupolville. Innostuin tuolloin tietojohtoisesta poliisitoiminnasta, mutta en olisi uskonut, että soveltaisin sitä joskus Playstationin käytössä. Ei ollut yksinkertaisesti mitään, mistä ottaa kiinni.

Perusluonteessani on onneksi säilynyt kiinnostus poliisityön monimuotoisuutta kohtaan, ja työnantajalta löytyi tuki. Niin olinkin mukana hankkeessa, jollaisesta Suomen poliisilla ei ole kokemusta. Ja onneksi naapurissa asuu nuori kollega, jolla on huomattavasti parempi käsitys siitä, mistä peligenressä ylipäätään on kyse. Hän osasi selittää, mikä on Discord tai miten Twitch liittyy pelaamiseen. Näin hankkeeseen rekrytoitiin ensimmäinen jäsen konkreettisten näyttöjen perusteella.

Pelimaailma ajaa jo formuloiden ohi

No mistä tässä pelaamisessa sitten on kyse? Ihmisistä, kokonaisesta todellisuudesta, joka koskettaa merkittävää osaa maailman ihmisistä. Tarkastellaanpa pelimaailmaa hieman lukujen valossa: Globaalin pelimarkkinoiden arvo on noin 184,4 miljardia dollaria. Musiikkiteollisuus arvioidaan noin 30 miljardin arvoiseksi. Elokuvateollisuuden kokonaisarvio, 99,7 miljardia, on suunnilleen sama kuin Suomen valtion vuoden 2024 talousarvio (vajaa 90 miljardia euroa).

Pelimaailman suurimmat tähdet ovat huippu-urheilijoita, joilla on tukenaan omat tiimit ja vuositulot miljoonaluokkaa. He ovat myös monen nuoren idoleita ja tulevaisuuden haavekuvia. Kansainvälisellä e-urheilulla on seuraajia noin 550 miljoonaa. Vertailukohteena voidaan käyttää suomalaisittain menestyksekästä F1-sarjaa, jota seuraa arvioiden mukaan noin 450 miljoonaa ihmistä. Poliisin vanha toteama on, "missä on paljon rahaa ja ihmisiä, siellä on myös rikollisuutta".  Vuoden 2018 Rikostorjunnan tila -loppuraportissa arvioidaan, että nykyisin verkossa tehdään enemmän rikoksia kuin reaalimaailmassa.

En olisi heti uskonut, että suomalaisista miehistä noin 52 % ja naisista 48 % pelaa. Luvut sisältävät lapset ja aikuiset. Aktiivisimmin pelaavat 10–14-vuotiaat pojat. Yllättävää on, että nopeimmin kasvava pelaajajoukko on yli nelikymppiset miehet. Naiset pelaavat enemmän mobiilipelejä, kun taas miespuoliset viihtyvät paremmin konsolien ja tietokoneiden parissa. Ymmärsin olevani itsekin pelaaja, pelaanhan nimittäin joskus kännykällä pasianssia tekoälyä vastaan. Pelaan siis minäkin, ennen peligenreä elänyt ja kasvanut, vaikka en niinkään valtavirran mukana.

Miksi poliisi pelaa, eikö verorahoja voisi käyttää tehokkaammin? Poliisi on keskeisen arvonsa mukaan siellä missä ihmisetkin, ei ihmisten vuoksi vaan heitä varten. Arvioiden mukaan nykypäivän 10–19-vuotiaat ovat viettäneet verkossa jopa yli puolet elämänsä hereilläoloajastaan. Luku on tällaiselle boomerille vaikea käsittää. Pelit eivät enää ole konsolissa vaan verkossa, ja kuka tahansa voi pelata ketä tahansa vastaan. Pelien kylkeen on syntynyt oma sosiaalisen median ympäristö ja ajanvieton muoto, jossa chatataan ja striimataan. Vaikeita termejä ihmiselle, josta aika on ajanut ohi. Vaikeita asioita myös poliisille.

Pelimaailma on rikollisen karkkikauppa

Vierailimme syksyllä 2023 Hollannissa, Haagin poliisissa ja Europolin päämajassa. Europolin havaintojen perusteella vakava rikollisuus on löytänyt tien digitaalisille pelifoorumeille. Huumausainerikollisuus, petokset, lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ja radikalisaatio ovat kehittyviä uhkia pelimaailmassa.
Hollannin poliisilla on ollut jo pitkään tietojohtoista pelitoimintaa ja siitä saadut kokemukset ovat vaikuttavia. Hollantilaisen kollegan mukaan pelimaailma on rikolliselle kuin "karkkikauppa, jossa ei ole henkilökuntaa paikalla" - näin kauniisti kuvailtuna. Hollannin poliisi on pelitoiminnallaan onnistunut luomaan luottamuksellisia kontakteja erityisesti nuoriin ja estämään ennalta vakavia rikoksia sekä auttamaan nuoria näiden vaikeissa elämäntilanteissa.

Poliisin toimenkuvaan kuuluu nähdä uhkia siellä, missä toiselle paikka on mahdollisuuksia täynnä. Siksi poliisinkin on otettava merkittävä digiloikka kohti nykypäivää ja pelimaailmaa. Vierailimme Norjan Keskusrikospoliisissa marraskuussa 2023. Paikalla oli edustettuna kaikkien Pohjoismaiden lisäksi myös Belgian, Hollannin ja Ukrainan poliisi. Pelitoiminnan merkittävyyttä kuvaa Ukrainan läsnäolo sodasta huolimatta.

Pelien yhteydessä olevissa Discordeissa ja Twitcheissä on havaittu laaja-alaisia disinformaatiokampanjoita. Poliisin pelitoiminnassa onkin kyse ihan jostain muusta kuin viihdyttämisestä tai verorahojen tuhlaamisesta. Pelaaminen ei ole poliisille itseisarvo vaan keino parantaa turvallisuutta myös verkossa.

Pojalla oli asiaa ja poliisi kuunteli

Suomen poliisi järjesti Norjan-vierailun aikana kaksi pelitapahtumaa. Ensimmäiseen tapahtumaan osallistui noin 2 500 ihmistä, ja chatissa poliisimme keskustelivat yli 200 ihmisen kanssa. Toiseen pelitapahtumaan osallistui jo yli 12 000 ihmistä ja chatissa poliisimme kontaktoivat lähes 700 ihmisen kanssa. Keskustelut liikkuivat laidasta laitaan ihmisiä askarruttavien kysymysten parissa. Tarvittaessa siirryttiin suljettuun virtuaaliseen tilaan, jossa keskustelu jatkui kahdenvälisenä ja luottamuksellisena.

Tämä sai vanhan liiton poliisin pohtimaan, montako ihmistä poliisi tavoittaa poliisiasemien päivystyksessä tai torin kulmalla partioautossa istuessaan. Varmasti tavoittaa useita, mutta ei lähellekään yhtä paljon kuin verkossa. Poliisin hallintorakenneuudistuksessa poliisi sammutteli valoja maaseutukonttoreista ja keskitti toimintojaan suurempiin asutuskeskuksiin. Maaseudun asukkaat menettivät tutut poliisinsa, ja osalle kansalaisista poliisista tuli aiempaa etäisempi toimija.

Vakuutuin täysin Norjassa tekemistäni havainnoista ja ennen kaikkea palautteesta, jota saimme. Itse saatoin jopa hieman liikuttua, kun seurasin nuoren pojan ja poliisin välistä keskustelua. Sisällöltään keskustelu oli arkista, mutta läsnä olevaa. Pojalla oli paljon asiaa. Ja poliisilla oli aikaa kuunnella. Tuossa hetkessä poliisi oli perusarvojen äärellä ja uskon, että verorahoja ei valunut hukkaan. Pelitoiminnan kautta poliisi voi parantaa tavoitettavuuttaan ja vahvistaa yhdenvertaisuutta, kun kansalaisen ei tarvitse asua keskustaajamissa saadakseen kontaktin poliisin.

Verkkorikollisuuden torjunta ylittää rajoja

TV-sarjoissa poliisin työ on toimintaa täynnä. Harvassa ovat poliisisarjat, joita poliisit jaksavat katsoa. Arkinen työ ei ole sarjatulella suoritettavia sankaritekoja, vaan aitoa olemista ihmisten arjessa, niin hyvässä kuin pahassa, ilossa ja surussa. Maailma on muuttunut, ja verkkorikollisuus muuttaa jatkuvasti muotoaan. Rikollisuudessa liikkuvat isot rahat, joten hyödyn saamiseksi etsitään uusia rikollisia keinoja.

Poliisilla täytyy olla kykyä innovoida, muuttaa reaktiivista toimintakulttuuriaan proaktiiviseksi ja torjua rikollisuutta myös pelimaailmassa. Siellä poliisi voi yhdessä muiden viranomaisten ja kolmannen sektorin kanssa olla läsnä, tehdä ennalta estävää työtä sekä torjua ja paljastaa myös muiden maiden viranomaisten kanssa verkossa tapahtuvaa rikollisuutta. Jotta poliisi lunastaa paikkansa kaikkien aikojen turvaajana, on poliisin kehityttävä yhteiskunnan mukana ja olla siellä missä ihmisetkin ovat. Verkossa.

Jukka Kero
Rikoskomisario
Pohjanmaan poliisilaitos

Poliisiammattikorkeakoulun, Pohjanmaan poliisilaitoksen ja Keskusrikospoliisin yhteisessä Viralliset pelikaverit -hankkeessa (Pelipoliisi) tutkitaan ja testataan, miten poliisi voisi puuttua pelialustoilla ja -yhteisöissä tapahtuvaan haitalliseen toimintaan ja rikollisuuteen.