Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen kolumni 21.8.2015
Onks' tukka hyvin?
On se kiva, kun näillä aurinkoisilla keleillä saa viilettää polkupyörällä letti liehuen! Mikäs sen mukavampaa kuin nuuhkia kedonkukkien tuoksua samalla kun rullailee pitkin kevyenliikenteen väyliä ympäri kulmakuntaa.
- Missäs sun kypärä on? Voi voi, ei kai vain tukka mene sekaisin? Kypärää ei näemmä saada pyöräilijän päähän sillä, että laki niin sanoo. Revitään se motivaatio sitten jostain muualta.
Olen soimannut perheiden natiaisia tästä aiheesta, mutta nyt on pakko antaa huutia oikein kunnolla aikuisille! Kysyn nyt vaan, että millä halvatulla meidän pienokaiset pitävät kypärää päässään, jos emme itse näytä mallia? Voin tämänkin kesän pyöräilytouhua seuranneena sanoa, että kahdeksan aikuista kymmenestä ei käytä kypärää. En tiedä itkeäkö vai nauraa, kun hurskaat vanhemmat somasti pyöräilevät aamuisin ennen junalle menoa lapsensa päiväkoteihin tai viikonloppuisin viettävät laatuaikaa lastensa kanssa yhteisillä pyörälenkeillä. Pikkuisten päät on suojattu, vaan mitä mahtavat nappisilmät ajatella isistään ja äideistään, joilla ei ole kypärää? Vanhaa sananlaskua voisi mukailla näin: Mitä aikuiset edellä polkiessaan, sitä lapset muutaman vuoden päästä perässä.
- Mutsi ja faija, mähän en muuten mitään pottaa päähän laita, kun ei teilläkään oo! Kuulostiko tutulta?
Onneksi alakoululaiset käyttävät kiitettävästi kypärää. Yläkoululaisilla se puolestaan helposti unohtuu kotiin, riippuu repussa tai fillarin stongassa. Snoukatessa kypärä on kaikille itsestään selvyys. Junnutkin ovat huomanneet, että päähän sattuu ländatessa ilman pottaa. Sattuu se muuten myös fillarin stongan yli lentäessä, uskokaa pois! Joten eiköhän, hyvät vanhemmat, osteta noille murkuille katu-uskottavat vermeet myös fillarointiin?
Voiko pyöräillessä oikeasti satuttaa itsensä?
Mietitäänpä. Mitä kananmunalle käy, kun heitämme sen seinään? Oman kokemukseni mukaan muna menee rikki. Mitäpä siis pääkopalle tapahtuu, kun se iskeytyy auton tuulilasiin tai asfalttiin?
Olen kouluissa vieraillessani esittänyt poliisin valistusvideota, jossa 16 -vuotias Jussi kotimatkallaan törmää jalankulkijaan, kaatuu ja lyö päänsä asfalttiin. Jussin kypärä oli jäänyt kotiin. Halvaantumisen ja aivovamman seurauksena hän oppi nielemään uudestaan kymmenen vuoden kuluttua. Hän ei koskaan tule kävelemään tai puhumaan.
Onko meillä vanhempina oikeutta jäädä lastemme syötettäviksi ja hoidettaviksi tai haluammeko me hoitaa lapsiamme vielä heidän tullessaan aikuisiksi? Ensi kerralla, kun hyppäämme pyörän selkään, miettikäämme Jussia. Vahinko kun ei katso aikaa tai paikkaa.
Esimerkkinä voisin mainita, että vuonna 2013 jopa 90% pyöräilyonnettomuuksissa kuolleista polki ilman kypärää ja heistä puolet olisi todennäköisesti selvinnyt hengissä kypärän käytöllä. Samoin vuosien 2012 - 2014 aikana, jolloin 16 lasta ja alle 45 -vuotiasta aikuista kuoli pyöräilyonnettomuuksissa. Sairaalaan on päätynyt useampi sata luunmurtumineen ja päävammoineen. Oletko sinä tai lapsesi seuraava uhri?
Liikutaan aktiivisesti ja pidetään kypärät päässä!
Matti Koski
ylikonstaapeli
Itä-Uudenmaan poliisilaitos
