Kansainvälinen rikollisuus ja laittoman maahanmuuton aiheuttamat haasteet Euroopassa olivat aiheina pohjoismaisessa poliisikonferenssissa, joka järjestettiin kuluvan viikon tiistaina ja keskiviikkona Helsingissä. Mukana olivat kaikkien Pohjoismaiden poliisiylijohtajat sekä muuta poliisijohtoa.
Joka toinen vuosi järjestettävän konferenssin tarkoituksena on tehostaa ennestäänkin hyvin toimivaa pohjoismaista poliisiyhteistyötä, jakaa hyväksi havaittuja käytäntöjä, kehittää yhteisiä toimintatapoja sekä pohtia yhteisiä ongelmia.
Turvapaikanhakijoiden vastaanotosta, laittomasta maahanmuutosta, palauttamisesta ja niihin liittyvistä haasteista tilaisuudessa olivat puhumassa muun muassa Rajaturvallisuusvirasto Frontexin varapääjohtaja Berndt Körner ja Europolin ihmissalakuljetuskeskuksen päällikkö Robert Crepinko.
Esillä olivat myös Brysselissä tapahtuneet terrori-iskut, joista kertomassa olivat Belgian poliisiylijohtaja Catherine De Bolle ja operatiivista tilannetta johtanut Peter Van Osselaer .
Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan poliisikonferenssi on erinomainen foorumi pohtia yhdessä kuluneen vuoden muuttunutta tilannetta ja varautua myös tulevaisuuteen.
– Mukana konferenssissa olivat pohjoismaisten yhteistyökumppaniemme ja kollegojemme lisäksi myös tärkeät eurooppalaiset yhteistyökumppanimme Europol ja Frontex. Saimme myös kansainvälisten järjestöjen näkemyksen tilanteesta ja kuulimme heidän arvioitaan tulevaisuudesta ja kansainvälisen rikollisuuden ennalta estämisestä, Kolehmainen totesi.
Pohjoismaisella poliisiyhteistyöllä on pitkät perinteet. Poliisipäälliköt aloittivat yhteiset kokouksensa jo ennen toista maailmansotaa. Ensimmäinen yhteistyösopimus solmittiin vuonna 1959. Pohjoismaiden poliisit tekevät tänä päivänä tiivistä käytännönläheistä yhteistyötä kaikilla toiminta-alueilla ja organisaatiotasoilla.
Yhteisiä poliisiylijohtajatapaamisia järjestetään vuosittain, pohjoismainen poliisikonferenssi on joka toinen vuosi. Edellisen kerran konferenssi pidettiin vuonna 2014 Oslossa, jossa pohdittiin kyberrikollisuutta. Tuolloin päätettiin järjestää yhteistä koulutusta, tehostaa tiedustelutietojen vaihtoa, perustaa yhteisiä tutkintaryhmiä, analysoida kyberrikollisuuteen liittyviä ilmiöitä ja vaihtaa kokemuksia työmenetelmistä.
