Poliisihallitus on 29.4.2019 ratkaissut Helsingin poliisilaitoksen komisarion Helsinkiin kadonneet? -seminaarissa antamaa esitystä koskevat laillisuusvalvonta-asiat. Poliisihallituksen mukaan tapaus ei ole vaarantanut luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon, vaan kyse oli lähinnä harkitsemattomasta esitystavasta.
Helsingin poliisilaitos järjesti yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa "Helsinkiin kadonneet?" -seminaarin 10.10.2018. Seminaarissa käsiteltiin laittomaan maassa oleskeluun liittyviä riskejä ja ilmiöitä sekä kehitettiin yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Helsingin poliisilaitoksen komisario oli pitänyt seminaarissa esityksen poliisin ulkomaalaisvalvonnasta. Esityksen lopussa käsitellyt esimerkkitapaukset herättivät julkista keskustelua ja niistä kanneltiin eduskunnan oikeusasiamiehelle, valtioneuvoston oikeuskanslerille sekä Poliisihallitukselle. Kanteluasiat käsiteltiin keskitetysti Poliisihallituksessa.
Helsingin poliisilaitoksen komisarion selvityksen mukaan hänen esityksensä pääasiallinen aihe oli ollut yleisesti ulkomaalaisvalvonta; osana tätä esitystä hän oli esittänyt yleisölle joitakin esimerkkitapauksia.
Kyseinen luentopäivä oli Aleksis Kiven päivä, joten komisario oli "pukenut" viestinsä seitsemän veljeksen henkilöhahmojen muotoon. Komisario on todennut jo esitystilanteessa korostaneensa, että esimerkkitapaukset eivät kohdistu erityisesti mihinkään väestöryhmään tai henkilöön.
Jokaisessa esimerkissä kansalaisuus tai henkilö voisi hänen mukaansa olla kuka tahansa. Kyseiset diat oli tehty siksi, että kuulijalle avautuisi paremmin asia, josta kussakin tapauksessa oli kyse. Tarkoitus ei ole ollut loukata tai syyttää ketään. Komisario on todennut selvityksessään, että esityksen tyyppiesimerkit eivät ole perustuneet olemassa oleviin henkilöihin, vaan Helsingin poliisilaitoksen ulkomaalaisvalvonnassa tehtyihin havaintoihin laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden tyypillisistä ominaisuuksista ja elämäntilanteista.
Esimerkkitapaukset tehokeinona
Poliisihallitus arvioi asiassa saatua selvitystä ja katsoi, ettei Helsingin poliisilaitoksen komisarion tarkoitus ole ollut syrjivä tai rasistinen. Esimerkkitapausten käyttäminen tehokeinona on ollut täysin ymmärrettävää.
Poliisihallitus piti valittua esitystapaa kuitenkin kritiikille alttiina. Vaikka komisario ei kiistatta olekaan pyrkinyt leimaamaan mitään yksittäistä etnistä ryhmää, on tällaisen tulkinnan mahdollisuus ollut olemassa, mitä osaltaan osoittavat myös asiasta tehdyt kantelut. Poliisin on toiminnassaan vältettävä antamasta aihetta tulkinnalle poliisin asenteellisuudesta.
Poliisihallitus katsoi Helsingin poliisilaitoksen kanssa yhtenevästi, että sensitiivisyyden vaatimus korostuu erityisesti ulkomaalais- ja muissa vastaavissa asioissa, joissa kohderyhmä saattaa olla hyvinkin haavoittuvaa ja kulttuurisilta taustoiltaan erilaista ja joissa viranomaisten tehtävänä on nimenomaan yhdenvertaisuuden edistäminen.
Asiaa kokonaisuutena arvioituaan Poliisihallitus kuitenkin katsoi, että esitys ja sen asiayhteys muutoinkin huomioon ottaen tapaus ei ole vaarantanut luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Poliisihallituksen käsityksen mukaan kyse on ollut ennen muuta harkitsemattomasta esitystavasta.
Poliisihallitus on saattanut vastaisen varalle Helsingin poliisilaitoksen komisarion tietoon käsityksensä esityksen sisällön arvioinnista ja sensitiivisen viestinnän vaatimuksesta.
