Poliisin mielenterveyslakiin perustuvasta virka-avusta ja poliisin toimintavelvollisuudesta

Mediassa on viime päivinä uutisoitu ja käsitelty Poliisihallituksen ohjaavan kirjeen vaikutuksia mielenterveyslakiin perustuvan virka-avun antamiseen. Uutisoinnissa on ollut havaittavissa osin virheellisiä tulkintoja ja näkemyksiä, joita Poliisihallitus tällä kirjoituksella haluaa oikaista ja tarkentaa.

Mielenterveyslain 31. pykälän mukainen virka-apu

Poliisi antaa edelleen terveydenhuoltoviranomaisille mielenterveyslain 31. pykälässä säädettyä virka-apua kuljetuksessa avustamiseen, jos terveyskeskuksen tai sairaanhoitopiirin virkasuhteinen lääkäri katsoo, että henkilön toimittamiseksi terveyskeskukseen, sairaalaan tai muuhun sairaanhoidon toimintayksikköön tarvitaan ammattikoulutuksen saaneen saattajan lisäksi muukin saattaja kuljetettavan väkivaltaisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Virka-apua on oikeus pyytää ja saada, jos

• virka-apua pyydetään kuljetuksessa avustamiseksi
• henkilöstä on laadittu tarkkailulähete
• henkilö on kuljetettava toimintayksikköön tarkkailulähetteen laatimiseksi.

Poliisihallituksen tuoreella ohjaavalla kirjeellä ei edellä mainittuun lakiin kirjattuun velvollisuuteen luonnollisestikaan puututa, mutta sillä ohjataan ja linjataan poliisilaitosten toimintaa poliisin antaessa virka-apua. Poliisihallituksen saamien tietojen mukaan poliisilaitosten virka-apukäytänteissä on ollut eroavuuksia, jonka vuoksi Poliisihallitus katsoi tehtävänsä mukaisesti aiheelliseksi ohjata poliisin virka-aputoimintaa laatimalla ohjaavan kirjeen mielenterveyslaissa säädetystä virka-avusta ja virka-aputehtäviin mahdollisesti liittyvästä poliisin omien toimivaltuuksien käytöstä. Kirjeen yhtenä tarkoituksena on varmistaa se, poliisin toiminta perustuu lakiin ja toimintamallit ovat yhtenäisiä kaikissa poliisilaitoksissa.

Ohjaavassa kirjeessä linjataan, minkä sisältöistä virka-apua ja millaisia virka-aputoimenpiteitä poliisi voi lainsäädännön puitteissa toteuttaa mielenterveyslain virka-aputehtävillä. Poliisin antaman virka-avun sisällöllinen toimivalta määritellään poliisilain yhdeksännen luvun ensimmäisen pykälän ensimmäisen momentin mukaan virka-apua pyytävän viranomaisen toimintaa koskevassa lainsäädännössä, joka mielenterveysasioissa on mielenterveyslaki.

Mielenterveyslain 31. pykälässä on määritelty erikseen poliisin virka-avun sisällöllinen toimivalta. Säännöksen ensimmäisen momentin mukaan poliisilta voi pyytää virka-apua kuljetuksessa avustamiseen, jos henkilön toimittamiseksi terveydenhuollon toimintayksikköön tarvitaan ammattikoulutuksen saaneen saattajan lisäksi muukin saattaja kuljetettavan väkivaltaisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Poliisin virka-apu ja virka-aputoimenpiteet on rajattu koskemaan vain kuljetuksessa avustamista sekä kuljetukseen välittömästi liittyviä toimia. Poliisilta ei voi pyytää virka-apua muuta tarkoitusta varten kuten esimerkiksi henkilön noutamiseksi tai etsimiseksi.

Virka-aputehtävällä mahdollisesti suoritettaviin toimenpiteisiin vaikuttaa kohdehenkilön oikeudellinen asema eli se, onko hänestä laadittu tarkkailulähete vai ei. Jos henkilöstä ei ole laadittu tarkkailulähetettä, sen paremmin terveydenhuollon viranomaisella kuin virka-apua antavalla poliisillakaan ei ole toimivaltaa puuttua yksipuolisesti henkilön vapauteen tai ryhtyä muuhunkaan henkilön vapauspiiriä rajoittavaan toimenpiteeseen. Poliisi ei voi esimerkiksi

• ottaa henkilöä kiinni,
• avustaa ensihoitoa pääsemään henkilön asuntoon tai muuhun paikkaan,
• suorittaa itse etsintää henkilön löytämiseksi taikka
• kohdistaa henkilöön voimakeinoja vastarinnan murtamiseksi.

Edellä mainitut toimenpiteet eivät muutenkaan kuulu kuljetuksessa avustamiseen, koska henkilöä ei ole saatu kuljetettavaksi eikä terveydenhuollon viranomaisen kuljetustehtävä ole vielä alkanut.

Mielenterveyslaissa ei ole erikseen säädetty terveydenhuollon viranomaisen toimivaltuuksista, joilla henkilö voitaisiin ilman tarkkailulähetettä velvoittaa lähtemään terveydenhuollon toimintayksikköön hänen oman tahdon vastaisesti. Tällaisten toimivaltuuksien puute rajoittaa olennaisesti poliisin virka-apuun kuuluvaa sisällöllistä toimivaltuutta, joka on aina sidoksissa virka-avun pyytäjän toimivaltuuksiin. Jos terveydenhuollon viranomainen ei voi itse pakottaa henkilöä lähtemään hoitoon, niin ei sitä voi tehdä virka-apua antava poliisikaan. Virka-apua antavan poliisin tehtävänä on tällaisissa tilanteissa huolehtia siitä, että kuljetus saadaan suoritettua turvallisesti, ja varmistaa omalla läsnäolollaan, että asianmukaisia poliisipalveluita on tehtävän aikana saatavilla, jos vaikka kuljettava alkaa käyttäytyä vakivaltaisesti ensihoitajia kohtaan.

Eduskunnan oikeusasiamies on jo vuonna 2008 todennut, etteivät mielenterveyslain säännökset mahdollista potilaan noutamista, jos potilaasta ei ole tehty tarkkailulähetettä. Oikeusasiamies on päätöksessään todennut, että ”potilaan noutaminen terveyskeskukseen hänen tahdostaan riippumatta merkitsee voimakasta puuttumista hänen itsemääräämisoikeuteensa ja henkilökohtaiseen vapauteensa”.

Jos henkilöstä on laadittu tarkkailulähete, potilaan toimintavapautta on rajoitettu virkasuhteisen lääkärin tekemällä päätöksellä. Koska henkilön toimintavapautta on rajoitettu tarkkailulähetteellä, poliisi voi antaa virka-apua jo silloin, kun henkilö ei suostu vapaaehtoisesti lähtemään sairaanhoidon toimintayksikköön. Poliisi voi esimerkiksi antaa virka-apua henkilön siirtämiseksi ambulanssiin ja estää henkilöä poistumasta ambulanssin kyydistä.

Poliisin toimintavelvollisuus

Mielenterveyslain 30. pykälän mukaan poliisin on ilmoitettava asiasta terveydenhuollon toimintayksikköön tavatessaan henkilön, joka todennäköisesti voidaan määrätä hoitoon hänen tahdostaan riippumatta, tai saatuaan tietää tällaisesta henkilöstä. Erittäin kiireellisessä tapauksessa poliisi on velvollinen toimittamaan hänet heti terveydenhuollon toimintayksikköön tutkittavaksi. Ilmoittaminen on ensisijainen toimenpide.

Poliisin toimintavelvollisuus koskee henkilöitä, jotka poliisi tapaa poliisitehtävillä. Esimerkiksi erilaisilla kotihälytystehtävillä poliisi voi saada perustellun käsityksen siitä, että henkilö voi olla mielenterveyspalveluiden tarpeessa. Toimintavelvollisuus koskee myös sellaisia henkilöitä, joista poliisi saa tiedon omassa toiminnassaan.

Erittäin kiireellisissä tilanteissa – eli tilanteissa, joissa henkilö on saatava terveydenhuollon toimintayksikköön hoidon tarpeen arviointiin viivytyksettä esimerkiksi henkilön turvallisuutta tai terveyttä välittömästi uhkaavan vakavan vaaran vuoksi – poliisin on itse toimitettava henkilö terveydenhuollon toimintayksikköön. Velvollisuus koskee henkilöitä, joista poliisi saa ensin tiedon ensimmäisenä ja joiden kohdalla ei poliisin perustellun käsityksen mukaan voida odottaa sitä, että terveydenhuollon viranomainen ottaisi tehtävän hoidettavakseen. Tällaiset henkilöt ovat myös sellaisia, joiden toimintaan puuttuminen kuuluu poliisin perustehtäviin.

Poliisin toimintavelvollisuus koskee varsinkin tilanteita, joissa henkilön toiminnasta aiheutuvat tai mahdollisesti aiheutuvat konkreettiset uhka- ja vaaratilanteet edellyttävät poliisilta henkilön toimintaan puuttumista. Poliisin toimivaltuuksilla voidaan poliisitoiminnassa aina varmistaa se, että poliisi voi puuttua sellaisten ihmisten toimintaan, joiden kohdalla tahdosta riippumattoman hoidon edellytykset ovat todennäköisesti olemassa.

Mielenterveyslain 30. pykälässä oleva määritelmä, jonka mukaan poliisi on velvollinen toimittamaan henkilön heti terveyskeskukseen, ei kuitenkaan sisällä toimivaltuuksia ottaa henkilöä kiinni tai muutenkaan rajoittaa tämän oikeuksia ja vapauksia. Mielenterveyslain 30. pykälä on poliisin tehtäviä määrittelevä säännös, minkä vuoksi poliisin toimivaltuudet määräytyvät poliisilain toisessa luvussa säädetyn mukaisesti.

Poliisilla on oikeus toimittaa henkilö terveydenhuollon toimintayksikköön hänen oman tahtonsa vastaisesti, jos hänet voidaan ottaa kiinni esimerkiksi poliisilain toisen luvun toisen pykälän perusteella henkilön itsensä suojaamiseksi. Henkilön kiinniottaminen edellyttää tällöin sitä, että henkilön henkeä, ruumiillista koskemattomuutta, turvallisuutta tai terveyttä uhkaa vaara, vaara on välitön ja vakava, henkilö ei kykene pitämään huolta itsestään eikä vaaraa ei voida muuten poistaa tai henkilöstä huolehtia muilla keinoin.

Poliisitoiminnassa tällainen tilanne voi olla esimerkiksi se, että henkilö on yrittänyt tai on aikeissa yrittää itsemurhaa, uhkaa tehdä itsemurhan tai käyttäytyy muutoin itsetuhoisesti. Itsetuhoisesti käyttäytyneen henkilön kohdalla on perusteltua lähteä siitä, että hänet voidaan todennäköisesti määrätä hoitoon hänen tahdostaan riippumatta mielenterveyslain kahdeksannen pykälän ensimmäisen momentin toisen kohdan perusteella. Tällöin poliisi voi ottaa henkilön kiinni siksi ajaksi, että hänet voidaan toimittaa heti terveydenhuollon toimintayksikköön.

Henkilön kiinniottaminen voi näissä tilanteissa perustua myös poliisilain toisen luvun 10. pykälään, jos henkilön toiminnasta aiheutuisi todennäköisesti uhkaa tai vaaraa muille henkilöille.

Poliisilla on hyvin rajalliset mahdollisuudet arvioida henkilön terveydentilaan ja varsinkin mielenterveyteen liittyviä seikkoja ilman turvautumista terveydenhuollon viranomaisen ja erityisesti lääkärin asiantuntija-apuun. Varsinkin silloin, kun lääkäri ei ole tehnyt tarkkailulähetettä, poliisin tulisi pystyä hyödyntämään mielenterveyslakiin perustuvilla virka-aputehtävillä lääkäriltä, ensihoitajilta tai muilta terveydenhuollon ammattihenkilöiltä salassapidon estämättä saatavia tietoja virka-avun kohteena olevan henkilön terveydentilasta.

Poliisi voi käyttää saamiaan tietoja oman päätöksentekonsa tukena selvittäessään edellytyksiä poliisilain toimivaltuuksien käytölle. Päätöksen tulee perustua kokonaisharkintaan, jossa huomioidaan tapahtumapaikalla saadut tiedot sekä terveydenhuollon viranomaiselta mahdollisesti saadut henkilön terveydentilaa ja mielenterveyttä koskevat tiedot. Päätöksen poliisin toimivaltuuksien käytöstä tekee tehtävää johtava poliisi.

Jos poliisilla ei ole toimivaltuutta ottaa henkilöä kiinni poliisilain perusteella, poliisi voi toimittaa henkilön terveyskeskukseen vain henkilön vapaaehtoisuuteen ja suostumukseen perustuen.

Lopuksi

Poliisi antaa jatkossakin virkasuhteisen lääkärin pyynnöstä virka-apua niihin tarkoituksiin, joihin sitä on mielenterveyslain mukaan oikeus saada. Poliisin virka-avulla ei kuitenkaan ratkaista terveydenhuollon viranomaisen toimivaltapuutteita, koska poliisin virka-apu ja poliisin toimivaltuuksien käyttö perustuvat lakiin.

Poliisin toimivaltuuksilla voidaan kuitenkin jo voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti varmistaa se, että poliisi voi puuttua sellaisten ihmisten toimintaan, joiden henkeä, turvallisuutta tai terveyttä uhkaa vakava ja välitön vaara ja joiden kohdalla tahdosta riippumattoman hoidon edellytykset ovat todennäköisesti olemassa.

Poliisihallituksen näkemyksen mukaan nykyisessä mielenterveyslainsäädännössä on sekä toimivaltaisen viranomaisen toimintaan että virka-avun sisältöön liittyviä toimivaltuuspuutteita, jotka olisi tärkeä saada pikaisesti kuntoon. Täten kaikki akuutisti apua tarvitsevat henkilöt olisi mahdollista saada tehokkaasti tarvitsemiensa terveydenhuoltopalveluiden piiriin.

Vesa Pihajoki
Poliisiylitarkastaja
Poliisihallitus