Rahankeräysluvat ja kolehdinkanto-oikeus
Julkisuudessa on viime päivinä käyty keskustelua yhdistysmuotoisten seurakuntien kolehdinkanto-oikeudesta. Suomessa on hyvin suuri määrä yhdistysmuotoisia seurakuntia, joissa Suomessa asuvat voivat harjoittaa omaa uskontoaan. Poliisihallitus pitää hyvin tärkeänä, että oikea tieto tavoittaisi seurakunnat, jotta vältyttäisiin väärinymmärryksiltä, eikä kukaan tiedonpuutteessa tahattomasti riko voimassa olevaa lakia.
Poliisihallitusta on informoitu siitä, että osa seurakunnista on hämmästynyt ohjeistusta, jonka mukaan yhdistyspohjaisilla seurakunnilla ei ole kolehdinkanto-oikeutta, ja että kolehdin keräämiseen tarvitaan voimassa oleva rahankeräyslupa. On syytä erottaa kolehti laissa esiintyvänä terminä ja yleiskielisenä ilmauksena.
Rahankeräyslain soveltamisalan ulkopuolelle jäävä kolehti on ainoastaan uskonnollisen yhdyskunnan oman julkisen uskonnonharjoituksen yhteydessä siihen osallistuvien keskuudessa suoritettu keräys. Muu yhteisö kuin uskonnollinen yhdyskunta ei voi kerätä kolehtia ilman rahankeräyslupaa. Yleiskielessä sanaa kolehti toki käytetään varsin vapaasti, mutta on huomattava, että rahankeräyksen nimeäminen kolehdiksi ei tee siitä automaattisesti rahankeräyslaissa tarkoitettua kolehtia. Esimerkiksi yhdistysrekisteriin merkitty rekisteröity yhdistys ei voi kerätä kolehtia ilman rahankeräyslupaa, sillä tällainen yhdistys ei ole rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta.
Rahankeräyslain säännökset tulevat siis sovellettavaksi, jos rahaa kerätään jonkin muun kuin uskonnollisen yhdyskunnan julkisen uskonnonharjoituksen yhteydessä tai jos rahaa kerätään esimerkiksi kadulla, ovelta ovelle -keräyksin tai vetoamalla muilla tavoin, kuten kirjeitse tai internetissä. Tämä koskee yhtä lailla sekä rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia että yhdistyksiä.
Poliisihallitus on myös saanut tietoonsa osan yhdistysmuotoisista seurakunnista keränneen kolehtia ilman rahankeräyslupaa siinä käsityksessä, että niillä olisi tähän oikeus. Kerrotun mukaan käytäntö olisi jatkunut jo pitkään ja viranomaisen tapauskohtaisesti antamaa ohjeistusta on pidetty yhtäkkisenä puuttumisena ja linjanmuutoksena. On kuitenkin muistettava, että lainvastaisen toiminnan jatkuminen pitkään ei tee toiminnasta laillista.
Rahankeräyslain kolehdinkantoa koskeva sääntely on ollut voimassa samansisältöisenä hyvin pitkään: itse asiassa sääntely on ollut muuttumatonta jo 1980-luvulla säädetystä rahankeräyslaista, ja jo tätä edeltänyt vuonna 1949 annettu rahankeräysasetus rajasi kolehdinkanto-oikeuden ilman rahankeräyslupaa vain uskonnollisille yhdyskunnille. Sisällöltään yksiselitteisen lainkohdan osalta tulkinnanvaraisuutta ei ole, eikä lain tulkinta ole asiassa muuttunut.
Poliisihallituksen näkökulmasta kyse on yhdenvertaisesta kohtelusta ja hyvästä hallinnosta: rahankeräyslain säännökset ovat samansisältöiset kaikkien yhdistysmuotoisten toimijoiden kohdalla yhdistyksen toiminnan tarkoituksesta riippumatta. Toisin sanoen kaikki rekisteröidyn yhdistyksen muodossa toimivat yhdistykset voivat toimeenpanna rahankeräyksen saatuaan siihen rahankeräysluvan. Yhdistyksiä kohdellaan yhdenmukaisesti niiden tarkoituksesta ja toimintamuodosta riippumatta.
Yleistä ohjeistusta aiheesta löytyy arpajaishallinnon internetsivuilta:
www.arpajaishallinto.fi
sekä
http://arpajaishallinto.fi/rahankeraykset/rahankeraysluvat/millointarvitsen
http://arpajaishallinto.fi/rahankeraykset/rahankeraysluvat/milloineitarvita
http://arpajaishallinto.fi/rahankeraykset/rahankeraysluvat/ukk
