Sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta häirinnästä tai uhkailusta kannattaa tehdä rikosilmoitus – aina kyseessä ei kuitenkaan ole rikos

Poliisi saa paljon yhteydenottoja liittyen häirintään ja uhkailuun sosiaalisessa mediassa. Somehäirintä on ikävä ja kohtuullisen yleinen ilmiö. Somehäirintä voi toteutua esimerkiksi kiusaamisena, vihapuheena, ahdisteluna ja tarkoituksellisesti hämmentävänä ja provosoivana toimintana eli trollaamisena.

Somehäirinnästä kannattaa tehdä rikosilmoitus matalalla kynnyksellä ja ottaa tarvittaessa yhteyttä erilaisiin auttaviin järjestöihin. Poliisi kannustaa ilmoittamaan häiriköinnistä niin ikään matalalla kynnyksellä myös sosiaalisen median alustoille, sillä mikäli häiritsevistä profiileista ei ilmoiteta, alustat eivät tiedä puuttua niihin. Profiilien ilmiantaminen somealustoille on tärkeä ensitoimenpide somehäirintätapauksissa.

Jos sinua häiritään sosiaalisessa mediassa:

• Tallenna heti viestit, kuvat ja muu materiaali, joissa sinua häiritään.
• Ota kuvakaappaukset häiritsijän profiilista. Ota talteen myös mahdollinen URL-osoite, joka johtaa häiritsijän profiiliin. Näin säilyy mahdollisuus jäljittää profiili, vaikka sen tekijä vaihtaisi tietojaan.
• Kirjoita ylös, missä ja milloin häirintä tai uhkailu on tapahtunut.
• Tallenna myös tuntemuksiasi liittyen häirintään, jos se on pitkäkestoista ja ahdistaa sinua.
• Ilmianna häiritsevä sisältö ja häiritsijän profiili sosiaalisen median alustan ylläpidolle.
• Kerro rikosilmoituksen tekemisen yhteydessä, että olet kerännyt tapahtumista todistusaineistoa.
• Ole tarvittaessa yhteydessä auttaviin tahoihin, kuten Rikosuhripäivystykseen tai Naisten linjaan.

Sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa häirintää tutkitaan useimmiten kunnianloukkauksena, laittomana uhkauksena tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä. Lisäksi mahdollisia rikosnimikkeitä ovat identiteettivarkaus ja viestintärauhan rikkominen. Pitkään jatkunut uhkailu ja häirintä voi olla myös vainoamista, jos toiminta aiheuttaa kohteessaan pelkoa tai ahdistusta. Tyypillisesti edellä mainituista rikoksista seuraa sakkorangaistus.

Kaikki edellä mainitut rikokset ovat asianomistajarikoksia vainoamista lukuun ottamatta. Pääsääntöisesti asianomistajarikoksen esitutkinta edellyttää asianomistajan rangaistusvaatimusta: jos asianomistaja ei vaadi rangaistusta, esitutkintaa ei saa toimittaa.

– Vainoaminen on yleisen syytteen alainen rikos, jonka tutkiminen ei edellytä rangaistusvaatimuksen esittämistä. Käytännössä vainoamisesta on kuitenkin vaikea saada tietoa ilman, että uhri kertoo asiasta poliisille, sanoo poliisitarkastaja Kimmo Ulkuniemi .

Mahdollisen häirinnän selvittäminen voidaan keskeyttää monesta syystä – apua kannattaa silti hankkia

Rikosilmoituksen jälkeen poliisi arvioi, onko tapauksessa syytä epäillä rikosta. Jos näin on, asiasta täytyy aloittaa esitutkinta. On kuitenkin monia tilanteita, jolloin esitutkintaa ei aloiteta. Jos rikos on lajityypissään niin vähäinen, että syyttäjä tulisi tekemään asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, esitutkinnan toimittaminen on yleensä epätarkoituksenmukaista. Esitutkinta voidaan myös tutkinnanjohtajan esityksestä keskeyttää, jos tapauksesta ei ole saatavissa asiaan vaikuttavaa selvitystä tai rikoksesta epäiltyä ei tunnisteta. Päätöksen esitutkinnan keskeyttämisestä tekee syyttäjä.

Rikoksen tunnusmerkistö ei myöskään aina täyty. Esimerkiksi kunnianloukkauksesta ei välttämättä ole kyse, jos saa sosiaalisessa mediassa yhden epäasiallisen kommentin. Tällöin tutkinnanjohtaja voi tehdä päätöksen, että esitutkintaa ei aloiteta, sillä asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Sen sijaan kunnianloukkauksesta voi olla kyse, jos häiritsijä on levittänyt asianomistajasta valheellista tietoa, nimitellyt asianomistajaa halveksuntaa osoittavilla haukkumasanoilla tai aiheuttanut hänelle muutoin toiminnallaan kärsimystä.

– Joskus häirinnäksi koetussa käyttäytymisessä on kyse sananvapauteen kuuluvasta mielipiteen esittämisestä, vaikka kohdehenkilö pitäisi sanottua asiaa loukkaavana, sanoo rikoskomisario Markku Silen Helsingin poliisilaitokselta.

– Toisen henkilön menettelyyn, mielipiteisiin tai julkiseen toimintaan kohdistuva ankara tai halventava kritiikki ei sen sijaan välttämättä ole uhkailua tai somehäirintää, vaikka kohdehenkilö pitäisikin sanottua asiaa loukkaavana, jatkaa rikoskomisario Silen. Kunnianloukkauksen tunnusmerkistön tosiasiallista täyttymistä rajoitetaan sananvapauden suojelemiseksi. Halventava kritiikki voi tulla kunnianloukkauksena rangaistavaksi, jos se selkeästi ylittää sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Kyse on viime kädessä tapauskohtaisesta ja kontekstisidonnaisesta arvioinnista.

Lisäksi häirintätapauksissa esitutkintakynnys ei välttämättä ylity, jos tapauksesta ei ole saatavilla tarpeeksi konkreettista tietoa. Esimerkiksi ilmoittajan oma kertomus ei välttämättä yksinään riitä todisteeksi kunnianloukkauksesta. Aikaa on voinut myös kulua liian kauan ja todisteet eivät ole enää saatavilla tai sosiaalisen median yritys ei anna poliisille tarvittavaa informaatiota.

– Tämän takia on erityisen tärkeää tallentaa itse todisteita häirinnästä ja uhkailusta, toteaa rikostarkastaja Ulkuniemi.