Toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia SusiLIFE-hankkeen aikana
Suomen luonnossa liikkuessa voi törmätä moniin luonnonvaraisiin eläimiin, mutta harva eläin herättää niin paljon tunteita kuin yksi neljästä Suomessa esiintyvästä suurpedosta - susi. Susien määrä jakaa mielipiteitä, ja keskustelu sen suojelusta sekä kannanhoidosta on ajoittain kiivasta, vahvasti polarisoitunutta ja yhä enemmän myös politisoitunutta. Poliittisesta keskustelusta on tuore esimerkki Maaseudun tulevaisuus -lehdessä 2.2.2025 ollut artikkeli, joka oli otsikoitu - Pääministeri Orpolta suorat sanat susitilanteesta-"Tilanne ei ole terve".
Tasaisesti kasvavat suurpetokannat aiheuttavat yhteiskunnalle myös muita haasteita ja seurauksia, joita ei vielä ole ehkä riittävän hyvin tunnistettu tai tunnustettu. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon suurriistavirka-apu -sopimusten (SRVA-sopimus) irtisanomiset Itä-Suomen poliisilaitoksen alueella. Näitä on edelleen voimassa yhteensä kahdeksan kappaletta, ja yhdeksi keskeiseksi syyksi irtisanomisille mainittiin Suomessa harjoitettava suurpetopolitiikka. Toinen huolta herättävä seikka on se, että Suomessa suurriistakoirien rekisteröintimäärät ovat nopeassa laskussa (Koiramme -lehti 1-2/25). Ja syynä on runsastunut susikanta ja sitä kautta koirametsästyksen vähentyminen. Ennustan, että jo 3-5 vuoden kuluessa tulee eteen tilanne, että SRVA-toimijoiden kyvykkyys ja suorituskyky heikkenee, jos tehtäviin ei ole riittävää määrää ja riittävän hyviä ja koulutettuja SRVA-koiria. Aluksi tämä näkyy alueellisesti, ja myöhemmin myös valtakunnallisesti, jos asiaan ei millään tavalla reagoida.
SusiLIFE-hankkeen ajoitus ja ajankohtaisuus
SusiLIFE-hankkeen toteuttaminen ei olisi voinut osua parempaan ajankohtaan. Kun hanketta suunniteltiin hankepartnereiden kanssa alkuvuodesta 2019, emme osanneet aavistaa mitä kaikkea toimintaympäristössä tulee tapahtumaan. Suurimpana muutoksena voidaan pitää suupetojen kannanhoidollisen metsästyksen loppumista poronhoitoalueen eteläpuolisilla alueilla korkeimman hallinto-oikeuden tekemän päätöksen myötä (KHO 100:2023). Ainakin toistaiseksi. Myös suurpetojen laittoman tappamisen järjestelmällisyydestä, tekotavoista ja -alueista ja tekoihin liittyvistä motiivikirjoista saatiin case Savukukon esitutkinnan yhteydessä tietoja. Case Savukukossa on epäiltynä yli 30 metsästäjää kymmenistä törkeistä metsästysrikoksista, jotka tehtiin Ylä-Savon alueella vuosien 2019-2023 aikana. Rikoskokonaisuuden käsittely alkaa Itä-Suomen käräjäoikeudessa 10.2.2025. KHO:n päätöksen myötä ja suurpetokantojen yhä kasvaessa, niiden laiton tappaminen ei varsin todennäköisesti Suomessa vähene - päinvastoin, se edelleen kasvaa. Riski laittomaan toimintaan on erityisesti Itä-Suomessa, Kainuussa ja Lapissa, jotka harvaan asuttuina alueina ovat mitä otollisinta aluetta vailla virallista ja epävirallista kontrollia (sosiaalinen valvonta). Erävalvontaviranomaisilla on analysoitua tietoa siitä, että suurpetoihin liittyvä piilorikollisuus voi edellä mainituilla alueilla edelleen vahvana. Varmasti myös tulevaisuudessa.
Onko ammattimaiselle erävalvonnalle tulevaisuudessa tarvetta?
Poliisimiehestä ja Metsähallituksen erätarkastajasta koostuva partio suoritti viiden vuoden aikana yhteispartiona monipuolista valvontaa erityisesti Pohjois-Karjalan alueella. Heidän keskeisimmät tehtävänsä hankkeessa liittyivät laittoman metsästyksen ennalta estämiseen ja torjuntaan sekä monikanavaiseen viranomais- ja sidosryhmäyhteistyöhön. Valvontaa partio suoritti yhdessä muiden viranomaisten, kuten Metsähallituksen, Rajavartiolaitoksen ja Tullin, kanssa. Tehtäviin kuului myös hankkeen muiden toimijoiden kanssa parantaa suden suojelua ja yhteiseloa ihmisten kanssa, susivahinkojen ennaltaehkäisyä sekä tiedon lisäämistä.
Suurpetoihin kohdistuvan laittoman metsästyksen ennalta estäminen, torjunta ja paljastaminen on erittäin haastavaa, sillä niiden metsästäminen tapahtuu usein harvaan asutuilla ja yksityisten omistamilla maa-alueilla, joilla viranomaisvalvontaa on vähän tai ei ollenkaan. Lisäksi muuttuvat olosuhteet erityisesti talvi aikaan vaikeuttavat viranomaisten työtä. Ennalta estävä ja rikoksia paljastava työ vaatii viranomaisilta muun maussa sitkeyttä, tietoisuutta eläinten käyttäytymisestä ja ennen kaikkea hyvää yhteistyötä eri viranomaisten sekä kansalaisten kanssa. Lisäksi keskiössä on eri työmenetelmien ja esitutkintaviranomaisille annettujen toimivaltuuksien monipuolinen käyttäminen valvonta- ja tutkintatoiminnan johtamisessa ja suunnittelussa (tietojohtoista poliisitoimintaa).
Kannanhoidollisen metsästyksen puuttuessa kasvavat suurpetokannat lisäävät ihmisten ja suurpetojen kohtaamisia, pihavierailuja ja vahinkoja. Viranomaisissa eniten huolta herättää karhu, joka voi olla joissain tilanteissa ihmiselle vaarallinen – esimerkiksi loukkaantuneena. Myös suurpetoihin liittyvät onnettomuudet liikenteessä todennäköisesti kasvavat.
SusiLIFE-hankkeen aikana vahvistui viranomaisille käsitys siitä, että Itä-Suomessa vaikuttaa ilmi tulleen rikollisuuden (mm. case Savukukko) ja saatujen vihjeiden perusteella olevan joukko ihmisiä, joilla on erilaisia syitä ja motiiveja tappaa tiukasti suojeltuja suurpetoja. Itä-Suomessa on myös paljon metsästysaseita suhteutettuna asukasmääriin, joten laittomalle toiminnalle on olemassa sitäkin kautta selkeä alusta. Suurpetojen laittomaan tappamiseen syyllistyvät Itä-Suomen poliisin tekemän analyysin perusteella (Metsästysrikokset Itä-Suomessa 2009-2019), pääosin alueella asuvat henkilöt. Tekijät ovat yleensä ihmisiä, jotka liikkuvat maastossa työkseen tai heillä on muutoin mahdollisuus tehdä havaintoja suurpetojen liikkeistä. Viranomaisten näkökulmasta myös alueen koko aiheuttaa isoja haasteita. Itä-Suomen alueen koko on noin 6 milj. ha ja täällä on tiestöä yli 145 000 km, joita käytetään hyväksi myös suurpetojen laittomassa tappamisessa.
Erävalvonnan nykytilan selvitys
Onko ammattimaiselle erävalvonnalle tulevaisuudessa tarvetta? Mielestäni on. Maaliskuussa 2025 julkaistaan SusiLIFE -hankkeen yhteydessä laadittava selvitys - Erävalvonnan nykytila Suomessa - alan toimijoiden tilannekuva ja kehittämisnäkökulmat. Työ sisältää tehtävään liittyvän tiedon keräämisen, luokittelun ja analyysin sekä henkilöhaastatteluja. Työn tavoitteena on laatia erävalvonnan kehittämistoimenpiteet ja suositukset tehokkaalle ja vaikuttavalle erävalvonnalle vuoteen 2030 saakka. Odotan jo innolla sen tuloksia ja toiminnan kehittämisesityksiä. Toivon kovasti, että selvityksen tulokset ja kehittämisesitykset otetaan eri tasoilla vakavasti ja erävalvonnan kehittämistä jatketaan yhteiskunnassa aktiivisesti myös SusiLIFE -hankkeen jälkeen. Erävalvontaa tulee mielestäni edelleen ammattimaistaa ja kehittää sitä vastaamaan muun muassa luonnonmonimuotoisuuskehitystä. Olisiko syytä pohtia esimerkiksi erävalvonnan siirtämistä kokonaan poliisihallinnon vastuulle perustamalla metsästysrikoksiin keskittynyt valtakunnallinen yksikkö? Siis yksikkö, joka vastaisi yhden johdon alla sekä valvonnasta että vakavan metsästysrikollisuuden tutkinnasta? Mutta, se on oman blogin arvoinen teema. Palataan linjoille.
