Muutama vuosi sitten Liikenneturva kampanjoi suuntavilkun käytön puolesta teemalla 'on se vaikeeta'. Eipä ole näköjään yhtään helpommaksi muuttunut, päinvastoin. Liikenteen sujuvuuden, turvallisuuden ja muiden huomioimisen kannalta vilkun käyttö on yksi tärkeimmistä toimenpiteistä. Ja nimenomaan ajoissa käytettynä. Saamme päivittäin lukea törmäyksistä kääntyviin ajoneuvoihin. Toki vilkun käyttämättömyys ei ole ainoa syy niihin, mutta ajoissa näytettynä se pienentää onnettomuusriskiä huomattavasti.
Itse liikennesääntö on yksinkertainen, helppo ja kaikkien tiedossa. Ajoneuvon kuljettajan, joka aikoo lähteä liikkeelle tien reunasta, kääntyä risteyksessä tai tiellä taikka vaihtaa ajokaistaa tai muuten siirtää ajoneuvoa sivusuunnassa, on muiden varoittamiseksi annettava merkki suunnanosoittimella tai, jollei ajoneuvossa ole sellaista, muulla näkyvällä tavalla. Sääntö koskee siis kaikkia ajoneuvon kuljettajia polkupyöräilijästä suurimpaan ajoneuvoyhdistelmään. Säännöksessä sanotaan muiden varoittamiseksi, ei pelkästään muiden ajoneuvojen varoittamiseksi tai edes tiealueella olevien varoittamiseksi. Harvapa on kolarin ajanut tahallaan sellaisen kanssa, jonka on hyvin havainnut. Vilkkua ei siis voi jättää käyttämättä pelkästään nimimerkillä 'ketään ei ollut näkyvissä'.
Miksi sitten vilkkua ei käytetä? Liian usein kuljettaja keskittyy muuhun kuin ajamiseen tai ei ajattele riittävästi itse ajotapahtumaa. Yleinen syy näyttää myös olevan kännykkään puhuminen luuri korvalla. Yksinkertaisesti kädet eivät riitä yhtä aikaa ohjauspyörän kääntämiseen, vaihtamiseen ja hallintalaitteiden käyttöön. Kännykän pitäminen kädessä ajon aikana on rangaistava rike, joka vaikuttaa myös ajokiellon määräämiseen. Sinänsä tuntuu käsittämättömältä, että kuljettajalla on allaan arvokas auto, mutta rahat ovat loppuneet juuri siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt hankkia muutaman kympin maksava handsfree-laite. Onpa liikenteessä nähty kuljettaja, joka puhui kännykkään ja meikkasi yhtä aikaa. Pysäytyksen jälkeen hän esitteli, kuinka autoa voi ohjata polvilla. Huumorintajuton poliisipartio ei pitänyt selitystä hyväksyttävänä.
Tai sitten vilkkua käytetään säästeliäästi. Vilkku vilahtaa pari kertaa, kun ollaan jo kääntymässä tai vauhti on pudonnut lähes nollaan. Kun kuljettaja valmistautuu kääntymiseen, täytyy suuntavilkun ehtiä vilahtamaan muutaman kerran ennen kuin vauhtia pudotetaan tai jarruvalot syttyvät. Mitä suuremmilla nopeuksilla liikutaan, sitä aikaisemmin vilkku tulee kytkeä päälle. Maantienopeuksissa on suositeltu, että suuntavilkku palaisi kymmenkunta kertaa ennen nopeuden pudottamista. Tällöin varmistetaan, että takana tuleville jää riittävästi aikaa ennakoida tuleva tilanne, vaikka keskittyminen ei olisikaan parhaalla tasolla.
Liikennevalvonnassa olen havainnut, että liian usein ne kuljettajat, jotka puhuvat kovimmalla äänellä liikenteen sujuvuudesta, ovat laiskimpia vilkunkäyttäjiä. Tämä lienee tapa varmistaa, että oma liikkuminen on mahdollisimman sujuvaa toisten kustannuksella.
Loppuun vielä muistutan paikasta, jossa vilkkua ei tule käyttää. Liikenneympyrään tullessa ei pidä väärinkäsitysten välttämiseksi vilkuttaa, ympyrästä poistuessa taas vilkkua tulee aina käyttää.
Vilkutellaan kun tavataan!
Risto Maksimainen
Ylikonstaapeli
Itä-Uudenmaan poliisilaitos
Liikennepoliisisektori
