Kielelliset poliisipalvelut -työryhmän loppuraportti

Valtioneuvoston 4.4.2012 antaman kehyspäätöksen mukaan poliisissa toteutetaan vuosina 2014-2015 poliisihallintoa koskeva hallintorakenteen uudistus PORA III, jolla vahvistetaan poliisiyksiköiden toimintakykyä niiden määrää vähentämällä ja tehtäviä uudelleen arvioimalla. Erityistä huomiota kiinnitetään hallinnon tehostamiseen ja keventämiseen. PORA III:ssa poliisin hallintorakenteen uudistamisessa lähtökohtana on ollut, että kielelliset poliisipalvelut varmistetaan, ja ruotsin kielen asema ei heikenny. Sisäasiainministeriön ja Poliisihallituksen vuotta 2013 koskevan tulossopimuksen mukaan Poliisihallituksen tulee varmistaa kielellisten oikeuksien toteutuminen PORA III hallintorakenneuudistuksessa.

Kielellisissä asioissa on kyse perustuslain (731/1999) 17 §:n alaan kuuluvista asioista. Useimmin kyse on 1 ja 2 momentissa turvatusta oikeudesta käyttää omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä julkisen vallan velvollisuudesta huolehtia maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Näiden oikeuksien toteutumista tarkennetaan yleislakina noudatettavassa kielilaissa (423/2003) ja laissa julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003), mutta myös hallinnonaloittaisessa erityislainsäädännössä. Kielellisiä asioita ovat myös perustuslain 17 §:n 3 momentissa mainittujen muiden kielten asemaa ja käyttöä koskevat asiat. Saamelaisilla ja romaneilla sekä muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamen kielen asemasta säädetään erikseen saamen kielilaissa (1086/2003).

KPMG Oy Ab on toteuttanut Poliisihallituksen toimeksiannosta kesäkuussa 2013 kansalaisille suunnatun kyselytutkimuksen/ palvelutasoselvityksen tukemaan poliisin hallintorakenneuudistusta. 

Työn tavoitteena on ollut selvittää, millä tavalla poliisipalvelut toteutuvat tutkittavilla kielillä (suomi, ruotsi, saame ja viittomakieli) kansalaisten asioidessa poliisin kanssa. Tulokset osoittavat, että vaikka suomenkielisen palvelun kysyntä muihin tutkittuihin kieliin verrattuna on vallitseva, myös muilla kielillä tapahtuvalle palvelulle on huomionarvoista kysyntää. Kielellinen kysyntä jakautuu kaikkien palvelualueiden sisällä kielittäin lähes samalla tavalla (suomi noin 70 %, ruotsi noin 20 %, saame noin 2 % ja viittomakieli noin 8 %). Suomenkielisen ja viittomakielisen palvelun kysyntä kattaa maantieteellisesti koko Suomen, kun taas ruotsin kielen ja saamenkielten kysyntä on keskittynyt tietyille alueille.