Poliisin aseenkäyttö Suomessa on harkittua ja harvinaista

Suomalainen poliisi käyttää ampuma-asetta harvoin. Vaikka yksittäiset voimankäyttötilanteet saavatkin toisinaan runsaasti huomiota, on tärkeää tarkastella poliisin aseenkäyttöä tilastojen ja toimintaympäristön muutoksen kautta, ei pelkkien otsikoiden perusteella.

Poliisin aseenkäyttö Suomessa on kansainvälisessä mittakaavassa edelleen vähäistä

Suomessa poliisi joutuu ampumaan virkatehtävissä keskimäärin noin 20-30 kertaa vuodessa. Luku pitää sisällään tilanteet, joissa kohdistetuilla laukauksilla on pyritty pysäyttämään vaarallinen toiminta, mukaan lukien myös varoituslaukaukset. Kyse ei siis ole pelkästään voimankäyttötilanteista, joissa joku on haavoittunut tai menehtynyt poliisin ampuma-aseen käytön seurauksena. Pitkällä aikavälillä määrä on pysynyt vakaana, eikä laukaukseen johtava aseenkäyttö ole olennaisesti lisääntynyt. 

Myös ampuma-aseella uhkaaminen ja ampuma-aseen käytöstä varoittaminen ovat poliisin aseenkäyttöä. Nämä tilanteet ovat viime vuosina huomattavasti lisääntyneet. 

Poliisin ampuma-aseen käyttö on äärimmäisen harvinaista, kun se suhteutetaan poliisin noin miljoonaan hälytystehtävään vuodessa. Myös kansainvälisessä vertailussa Suomen luvut ovat poikkeuksellisen matalat. Tähän vaikuttaa muun muassa poliisin korkeatasoinen koulutus. Poliisille ampuma-aseen käyttö on viimesijainen keino ja sitä luonnollisesti pyritään välttämään viimeiseen saakka. Poliisi pystyy vuosittain ratkaisemaan monta mahdollista ampuma-aseen käyttötilannetta vähemmän vaarallisilla voimankäyttövälineillä, kuten etälamauttimella. Sitä poliisi käyttää noin 500 kertaa vuodessa. 

On tärkeää ymmärtää, että pelkkä poliisin ampuma-aseen esille ottaminen tai sen toimintavalmiuteen saattaminen ei ole juridisesti ampuma-aseenkäyttöä. Kyse on Poliisilain 2:18 §:n mukaisesta varautumisesta voimakeinojen käyttöön, ei niiden käytöstä.

Toimintaympäristö on muuttunut 

Poliisin toimintaympäristö on selvästi muuttunut viime vuosina. Virkamieheen kohdistuvat väkivaltaiset vastustamiset ovat lisääntyneet: vuonna 2014 tapauksia oli 1 559, mutta vuoteen 2024 mennessä määrä oli noussut 2 040:een. Tämän vuoden tammi–elokuun aikana lisäystä on ollut yli 10 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Lisäksi poliisin tehtävissä kohdataan yhä useammin tilanteita, joissa on mukana itsetuhoisuutta tai mielenterveyden häiriöitä. Vuonna 2015 näitä tehtäviä oli 11 619, vuonna 2024 jo 18 443.

Yksi huolestuttava ilmiö on synteettisten huumeiden, erityisesti alfa-PVP:n yleistyminen. Näissä tilanteissa kohde saattaa käyttäytyä arvaamattomasti, väkivaltaisesti ja olla lähes immuuni lievemmälle voimankäytölle, mikä lisää tarvetta varautua tehokkaammin. 

Poliisi on reagoinut toimintaympäristön muutokseen

Poliisin ampuma-aseella uhkaaminen ja käytöstä varoittaminen ovat lisääntyneet viimeisen 15 vuoden aikana. Poliisin arvion mukaan tässä ei ole kyse pelkästä tilastoinnin kehittämisestä, vaan suoritteiden lisääntynyt määrä johtuu monesta asiasta. Poliisi kohtaa tehtävillään aiempaa enemmän terä- ja ampuma-aseita. Osa aseista paljastuu jälkikäteen aidonnäköisiksi kopioiksi, kuten kuula-aseiksi, mutta tilanteen ollessa meneillään, tätä on usein mahdotonta tietää.

Poliisi on viimeisten vuosin aikana myös panostanut henkilöstön suoja- ja voimankäyttövälineisiin muuttuneen toimintaympäristön vaatimuksia vastaaviksi. Tämä näkyy muun muassa siten, että poliisilla on tehtävillä käytettävissä yhä useammin perinteisen pistoolin lisäksi toimintaa tukevaa aseistusta eli konepistooleita tai kivääreitä. Ne ovat suhteessa pistooliin jopa turvallisempia kohdehenkilölle ja sivullisille, koska kyseisillä välineillä pystytään varmempaan ja tarkempaan voimankäyttöön.

Poliisi on myös aktivoitunut tilastoimaan voimakeinojen käyttöä aiempaa järjestelmällisemmin. Tämä näkyy monen voimakeinon käytön osalta tilastoissa nousuna, vaikka todellinen käyttö ei olisi muuttunut merkittävästi. 

Aseen käyttö on aina viimesijainen keino ja siihen liittyy korkea kynnys

Poliisin kohdehenkilön vahingoittumiseen johtanut ampuma-aseen käyttö tutkitaan aina Valtakunnansyyttäjän toimiston toimesta. Kyseessä ei ole koskaan rutiinitoimenpide. Ampuminen voi johtaa oikeusprosesseihin ja olla myös yksittäiselle poliisille traumaattinen kokemus.

Voimankäyttö ei ole koskaan vaaratonta, oli kyse fyysisestä hallinnasta tai ampuma-aseen käytöstä. Siksi on tärkeää korostaa, että lähes aina henkilöllä, johon voimakeinoja joudutaan kohdistamaan, on ollut mahdollisuus luopua väkivaltaisesta tai vaarallisesta toiminnasta ennen poliisin voimankäyttöä.

Keskustelu poliisin voimankäytöstä ansaitsee tilastollista ja asiallista tarkastelua. Emme voi sulkea silmiä niiltä riskeiltä, joita poliisi kohtaa työssään. Emme myöskään saa rakentaa virheellistä kuvaa poliisin arjesta, jossa joudutaan yhä useammin varautumaan kaikkeen.