Ensimmäinen naispoliisi Sotkamossa

Vanhempi konstaapeli Taimi Komulainen
Oulun poliisilaitos, hälytys- ja valvontayksikkö, Sotkamon poliisiasema  

Lapsena haaveilin lastentarhanopettajan ammatista. Kouluaikana olin usein kesätöissä lastentarhassa tai tienasin taskurahaa kaitsemalla naapurien lapsia. Siihen, ettei minusta tullut lastentarhanopettaja vaikutti sattuma ja kohtalo. Olen kuusilapsisen perheen toiseksi vanhin ja siskoista vanhin lapsi. Vanhemmillamme oli maatila, jossa jouduin maatilatöihin usein. Niin lehmien käsin lypsäminen kuin heinäteko ehtivät tulla tutuiksi. Maatilalle piiaksi jääminen ei innostanut. 

Tätini toimi miliisinä Virossa, hänen esimerkki innosti. Sain toimistovirkailijan viran miliisiasemalta. Myöhemmin hain miliisikurssille ja valmistuin miliisiksi. Vuonna 1990 muutin Suomeen. Kahdeksan vuotta kotiäitinä olemista alkoi kyllästyttää ja lähdin etsimään töitä kodin ulkopuolelta. Tarjouduin Kuhmon poliisiasemalle ja muihin virastoihin tulkkaamaan venäjän kieltä, jos sellaiselle olisi tarvetta. Ei mennyt kauan kuin sain tilaisuuden tulkata poliisille Saksasta varastetun loistoauton matkaa Suomen kautta Venäjälle. Tunnen venäläisen kulttuurin ja mentaliteetin, joten luottamus rakentui helposti niin poliisien kuin kuulusteltavien kanssa.  Siinä koin, että olen entisessä ammatissa ja minusta voi olla enemmän hyötyä poliisina kuin esimerkiksi kaupan kassalla. Niinpä ajatus kypsyi seuraavien tulkkauskeikkojen aikana. Siihen aikaan oli pääsyvaatimuksissa ikäraja 25 vuotta. Alkoi kilpajuoksu aikaa vasten. Onnekseni yläikäraja poistettiin ja pääsin Poliisikouluun toisella yrittämällä 36-vuotiaana. Elämäni paras koulu!

Poliisikoulusta valmistuttua vuonna 2003 minulle tarjottiin virkaa niin Keskusrikospoliisiin kuin Suojelupoliisiin. Se olisi tarkoittanut muuttoa pois Kainuusta tai reissutyötä. Talomme oli pari vuotta sitten valmistunut ja lapset olivat siinä iässä, että katsoin parhaaksi aloittaa poliisiurani ns. "ruohonjuurentasolta" ja jäin kotipaikkakunnalle kenttäpoliisiksi. Päätös ei ole harmittanut. Kainuussa on luonto ja urheilumahdollisuudet eri luokkaa kuin etelässä.  Pienellä paikkakunnalla meillä on tiivis työryhmä ja hyvä henki. Olen työskennellyt lähes koko virkaurani valvonta- ja hälytystehtävissä. Tosin vuonna 2008 toimin Kajaanissa tutkinnassa, toimien ulkomaalaistutkinnassa vuoden verran.

Poliisityössä "tavallista" on se, että kaikki työpäivät ovat erilaisia ja ennalta arvaamattomia. Koskaan emme tietää mitä työvuoro tuo tullessaan. Kainuun korvessa etäisyydet ovat pitkät ja myös Venäjän raja tuo omat haasteet tehtäviin. Tehtävät voivat vaihtua normi liikennevalvonnasta karhun salakaatoon tai myymälänäpistyksestä ihmiskauppaan. Kevyemmät tapaukset ja lyhytkestoiset tutkintatehtävät hoidamme itse, "yhden kosketuksen periaatteella", vaativammat jutut hoitavat tutkijat. Erikoistehtäviin kuuluu tulkkausavun antaminen kollegoille viron- ja venäjänkielellä puhelimen välityksellä akuuttitilanteissa ja myös muille Oulun poliisilaitoksen kollegoille, milloin tulkkipalvelua ei ole tavoitettavissa. Kuulun myös Sotkamon kriisiryhmään ja olen Suomen toinen edustaja Nordic-Baltic Network of Policewomen (NBNP) hallituksessa. 

Vuonna 2003 ilmestyneen tutkimuksen (tienraivaajapoliisit) mukaan olen ensimmäinen maahanmuuttajataustainen naispoliisi Suomessa sekä ensimmäinen entisen Neuvostoliiton miliisi Suomen poliisissa. Olen myös ensimmäinen naispoliisi Sotkamossa. 

Pidän erityisesti poliisityössä työn monipuolisuudesta ja vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa. Kentällä toimiessa parasta on ihmisiltä tuleva välitön palaute.  Olen etuoikeutettu, kun saan tehdä töitä Suomen parhaassa poliisipiirissä.