Kenttätyöstä kouluttajaksi ja kehittäjäksi

Valvonta- ja hälytystoimintaosaamisen yksikön päällikkö, ylikomisario Sami Hätönen
Poliisiammattikorkeakoulu
Hallintotieteiden maisteri, poliisipäällystön tutkinto
Vuoden poliisi 2025

Kirjoitin aikanaan Poliisiammattikorkeakoulun valintakoekirjaan artikkelin otsikolla ”Aina poliisi”, sillä poliisin poikana koen kasvaneeni tähän ammattiin jo lapsuudessani. Ammatinvalinta ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys, koska lapsuudessa alkanut valo- ja videokuvausharrastus olisi sekin voinut päätyä ammatiksi saakka. Nyt voin todeta olleeni onnekas, sillä oikeastaan sain molemmat ammatit. 

Lähes 28 vuotta poliisina ovat olleet antoisia, enkä vaihtaisi päivääkään pois. Valokuvaus on säilynyt harrastuksena ja sivutoimena, mutta olen onnistunut yhdistämään sen myös poliisityöhön. Yksi poliisityön hienouksista piileekin sen monipuolisuudessa. Työ on paljon laaja-alaisempaa kuin yleisesti ajatellaan. On hienoa huomata, miten eri ikäisiä ja erilaisen koulutus- ja työtaustan omaavia ihmisiä hakeutuu poliisikoulutukseen. Se on yksi vahvuuksistamme.

Uskallan sanoa, että suomalainen poliisikoulutus on maailman paras. Sen aikana opitaan kaikki peruspoliisitehtävissä tarvittavat tiedot ja taidot. Suomessa yksittäinen poliisipartio pystyy lähtökohtaisesti hoitamaan tehtävät itsenäisesti alusta loppuun saakka, kun muualla siihen tarvitaan useita, eri osa-alueisiin erikoistuneita poliiseja.

Valvonta- ja hälytystoiminta vei mennessään

Olen työskennellyt koko urani ajan poliisin valvonta- ja hälytystoimintaan liittyvissä tehtävissä. Ensikosketukseni kenttätyöhön sain jo poliisiopintojen aikana, vuonna 1997, jolloin vietin lomat poliisihommissa Lahdessa ja Porvoossa. Opintoihin kuuluvan työharjoittelun tein Joensuussa ja valmistuttuani pääsin töihin kotipaikkakunnalleni Hyvinkäälle. Maltti ei ollut valttejani, joten olin vapaaehtoinen kaikkiin mahdollisiin tehtäviin. Poliisikoiranohjaajan partiokaverina pääsin heti kovillekin keikoille: vauhti ja vaaralliset tilanteet kelpasivat nuorelle miehelle. Toisaalta lähipoliisin tehtävät toivat hyvää vastapainoa ja vaihtelua arkeen. Toimin lisäksi ajokouluttajana ja monessa muussa lisätehtävässä. Parhaat muistoni kenttätyöstä liittyvät kuitenkin, hieman yllättäen, fillaripoliisiin. Siinä hommassa ei tekeminen eikä vuorovaikutus ihmisten kanssa loppunut kesken.

Kiinnostuin jo virkaurani alussa johtamisesta, ja onnistuin pääsemään vain muutaman vuoden kokemuksella alipäällystöopintoihin. Se oli yksi urani merkittävimmistä käänteistä. Työ ryhmänjohtajana ja kenttäjohtajana opetti tekijäänsä, ja pian huomasin haluavani lisää vastuuta ja vaikuttavuutta. Hain ja pääsin päällystöopintoihin, ja aloitin jo opintojen aikana työt komisariona. Vuonna 2005 olin kummajainen: alle kolmekymppinen komisario.
Päällystöviran myötä tehtäväkenttäni laajeni myös liikenneturvallisuuden ja rikostutkinnan puolelle, ja pääsin mukaan erilaisiin valtakunnallisiin työryhmiin ja kehittämishankkeisiin. Tuohon aikaan osuu myös virkaurani kovin ja surullisin johtotehtävä, Jokelan koulusurmat vuonna 2007.

Sitten sain Poliisiammattikorkeakoulusta soiton, joka muutti urani suunnan. Vuoden 2008 alussa aloitin Polamkissa valvonta- ja hälytystoiminnan johtamisen opettajana ja asiantuntijana. Tehtävä oli alusta alkaen toiveiden täyttymys: pääsin kehittämään poliisin operatiivisen kenttätoiminnan johtamisjärjestelmää ja tietenkin johtamisosaamista. Työ Poliisiammattikorkeakoulussa on ollut todellinen näköalapaikka Suomen poliisin toimintaan. Se on tarjonnut erinomaiset mahdollisuudet verkostoitua eri tehtävissä ja yksiköissä toimivien poliisien, mutta myös muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa.

Poliisihallitukseen droonitoimintaa kehittämään

Keväällä 2015 sain jälleen soiton, tällä kertaa Poliisihallituksesta. Aloitin työt valvonta- ja hälytystoiminnan ja siinä käytettävän teknologian parissa, ja miehittämättömien ilma-alusten hyödyntäminen poliisitoiminnassa oli yksi kehitettävistä asioista. Tuohon aikaan droonit olivat useimmille tuttuja lähinnä tieteiselokuvista, ja poliisilla oli ilmailuosaamista vain matkustajan roolista. Kentällä oli kuitenkin jo kokeiltu droonien käyttöä onnistuneesti. Kokosin joukon innokkaita poliiseja yhteen, ja aloimme aktiivisesti tutustua drooniteknologiaan sekä selvittää sen mahdollisuuksia ja käyttöönoton vaatimuksia. Teimme erinomaista yhteistyötä erityisesti Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen ja pelastustoimen kanssa, mutta myös Traficomin ja muiden ilmailuosaajien kanssa. Oppia haettiin myös muualta maailmasta.

Droonien käytöllä saatiin nopeasti hyviä tuloksia aikaan. Hieman yllättäen nousimme vain muutamassa vuodessa maailman kärkimaaksi. Sana onnistumisestamme kiiri, ja pääsin kertomaan kokemuksistamme kaukomaita myöten. Muut maat ovat sen jälkeen seuranneet Suomen viitoittamaa tietä, ja droonit ovat tulleet kaikkialla maailmassa osaksi poliisin kalustoa.

Tämä onnistuminen oli ennakkoluulottoman kokeilukulttuurin, aidosti ketterän kehityksen ja erinomaisen yhteistyön tulosta. Se osoitti, miten poliisityön tueksi voidaan tuoda uusia työvälineitä ilman raskaita ja kalliita kehittämishankkeita. Näillä opeilla ja poliisin miehittämättömän ilmailun täyttäessä 10 vuotta, päätimme tänä syksynä Poliisiammattikorkeakoulussa lähteä testaamaan etäohjattavan droonijärjestelmän käyttöä poliisitoiminnassa. Nyt on meidän vuoromme ottaa oppia muilta.

Paluu Polamkiin

Muutaman vuoden Poliisihallitus-keikan jälkeen päätin palata takaisin Poliisiammattikorkeakouluun. Koin sittenkin mielekkäämmäksi kehittää osaamista kuin asioita, ja pitkäaikaisen kollegani ja oppi-isäni eläköityessä halusin jatkaa yhdessä tekemäämme työtä operatiivisen johtamisen kehittämiseksi. Miehittämätön ilmailu jäi edelleen vastuulleni.

Vuoden 2024 alussa Poliisiammattikorkeakoulun organisaatio uudistui ja kaikki valvonta- ja hälytystoimintaan liittyvä opetus ja henkilöstö koottiin samaan yksikköön. Minut valittiin tuon yksikön päälliköksi. Vaikka nykyään arkeni täyttyy enimmäkseen esihenkilötehtävistä, olen onnellinen päästessäni kehittämään poliisia ja sen henkilöstön osaamista vielä aiempaakin vaikutusvaltaisemmin. Poliisiammattikorkeakoulu, poliisin valtakunnallisena yksikkönä, tarjoaa siihen erinomaiset edellytykset. On hienoa tehdä työtä, jolla on valtakunnallista vaikuttavuutta.

Olen ylpeä työnantajastani Suomen poliisista, sen huippuosaajista ja työmme erinomaisista tuloksista. Mutta hyvästäkin voi tehdä paremman. Siksi kehittäminen on tärkeää ja muutos on mahdollisuus. Joka haluaa, keksii keinot – joka ei halua, keksii selitykset. Ja minä haluan.