Viharikokset - muu sisältö

Viharikokset

Mikä on viharikos? Suomen lainsäädäntö ei määrittele erikseen viharikoksen käsitettä.

Yleisesti viharikoksella tarkoitetaan rikosta, jonka motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin edustamaa kansanryhmää kohtaan. Teko voi kohdistua myös valtaväestöön.

  Viharikoksen vaikuttimiksi katsotaan

  • rotu
  • ihonväri
  • syntyperä
  • kansallinen tai etninen alkuperä
  • uskonto tai vakaumus
  • seksuaalinen suuntautuminen
  • vammaisuus
  • muu edellisiin rinnastettava vaikutin.

Nämä ovat Rikoslaissa olevia rangaistuksen koventamisperusteita ja huomioidaan viharikoksen määrittelyssä.

Uhrin ei välttämättä tarvitse kuulua mihinkään ryhmään, vaan riittää, että tekijä olettaa tämän kuuluvan. Uhri voi valikoitua siksi, että hän on läheisessä suhteessa ennakkoluulojen tai vihan kohteena olevaan ryhmään kuuluvan kanssa. Yhteys ryhmään voi olla myös jokin muu. Teko voi esimerkiksi kohdistua vastaanottokeskuksen työntekijään tämän työn takia.

Motiivi ratkaisee

Mikä tahansa lainsäädännössämme rikokseksi määritelty teko voi periaatteessa olla viharikos. Teon motiivi ratkaisee sen, onko kyseessä viharikos. Yleisimpiä rasistisesta motiivista tehtyjä rikoksia ovat esimerkiksi pahoinpitely, laiton uhkaus ja kunnianloukkaus. 

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosta voidaan itsessään pitää jo vihamotiivin sisältävänä. Tuomioistuin voi myös ottaa vihamotiivin huomioon rangaistusta koventavana seikkana myös niin sanotussa normaalissa rangaistusasteikossa.

Viharikoksiin katsotaan liittyvän korostettua vahingollisuutta ja vaarallisuutta niiden luonteen vuoksi. Viharikoksissa uhri ei joudu teon kohteeksi sattumalta, vaan valikoituu oman henkilökohtaisen, yleensä jonkin näkyvän ominaisuutensa vuoksi. 

Viharikos voi vaikuttaa koko ryhmään

Yksittäinen viharikos voidaan nähdä myös niin sanottuna signaalirikoksena. Tällöin rikoksen uhrin kautta hänen edustamansa vähemmistö voi kokea kollektiivisesti joutuneensa rikoksen kohteeksi. Tällaisessa tapauksessa rikos nähdään uhkauksena uhrin edustamaa ryhmää kohtaan. 

Esimerkiksi perheen ja suvun jäsenet voivat kokea omakohtaista turvattomuutta, jos heidän sukulaisensa on joutunut viharikoksen uhriksi. Tällainen kollektiivinen reaktio saattaa vaikuttaa negatiivisesti koko vähemmistöryhmän suhtautumiseen. Viharikokset voivat vähentää luottamusta vähemmistöryhmän ja enemmistön edustajien välillä. Kasvava turvattomuus voi heikentää ryhmän luottamusta yhteiskuntaa ja sen rakenteita kohtaan.

Vihapuhe

Yleiskielessä ja julkisessa keskustelussa käytetty termi vihapuhe on muodostunut käsitteenä tulkinnanvaraiseksi. Vihapuheeksi katsotaan helposti kaikki epäasiallinen puhe tai kirjoitus.

Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa vihapuhe on määritelty seuraavasti:

Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen.

Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansalaismielisyyttä kuin vähemmistöjen, siirtolaisten, ja siirtolaistaustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan.

Sananvapaus huomioitava

Vihapuhetta tarkasteltaessa on huomioon otettava sananvapaus. Tällä tarkoitetaan jokaisen oikeutta ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa mielipiteitä, tietoja ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä. 

Sananvapauden piiriin eivät kuulu ainoastaan sellaiset tiedot tai mielipiteet, jotka otetaan vastaan mielellään tai joita pidetään harmittomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaiset, jotka koetaan esimerkiksi järkyttävinä, häiritsevinä tai epämiellyttävinä. Sananvapaus on turvattu sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa että Suomen perustuslaissa. 

Sananvapauden rajoitukset

Suomen lainsäädännössä ja erilaisissa kansainvälisissä sopimuksissa sananvapauden käyttöä kuitenkin rajoitetaan niin, ettei sananvapauden turvin sallita muiden perusoikeuksien tai ihmisarvon loukkaamista. 

Rikoslaissa sananvapautta on rajattu muun muassa säätämällä kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan rangaistaviksi teoiksi. Nämä rikokset voivat siten olla myös viharikoksia, jos niillä on vihamotiivi. Tällaisen rikollisuuden torjuminen ja tutkiminen kuuluvat poliisille. 

Viharikokset vaikutukset

Viharikosten vaikutus on laaja

Viharikoksilla ei ole vaikutusta ainoastaan rikoksen uhriin. Viharikollisuus vaikuttaa myös laajemmin yhteiskuntaan, eri väestöryhmien välisiin suhteisiin ja sosiaaliseen koheesioon. Rikokset, joiden motiivina on viha tai rasismi, voivat olla myös ekstremistisiä rikoksia. Toisaalta myös altistuminen viharikoksille voi syrjäytymisen kautta johtaa ekstremistiseen käyttäytymiseen.

Tästä syystä viharikoksia on pidettävänä vakavana rikollisuuden muotona, johon on puututtava tehokkaasti. Poliisi ei pysty yksin torjumaan viharikoksia ilmiönä, vaan siihen tarvitaan laajempi yhteiskunnallinen panostus.

Viharikokset haitari