Naamioituminen mielenosoituksessa ei kuulu avoimeen ja turvalliseen yhteiskuntaan
Vapun tapahtumat puhuttavat edelleen niin mediassa kuin laajemminkin. Poliisi on aloittanut esitutkinnan Tampereella järjestetyn mielenosoituksen tapahtumista, jossa sinimustan liikkeen mielenosoitukseen osallistuneita, tunnistamattomaksi naamioituneita mielenosoittajia epäillään pahoinpitelystä. Esitutkinnan keskiössä olevien tapahtumien myötä keskustelua on alettu käydä siitä, onko naamioituminen yleisellä paikalla järjestettävässä yleisessä kokouksessa tai mielenosoituksessa hyväksyttävää. Kyse on siis siitä, pitäisikö laittoman naamioitumisen nykyistä määrittelyä tarkistaa tai jopa kieltää naamioituminen kokonaan.
Yleistä naamioitumiskieltoa ehdotettiin vuosituhannen alussa, kun silloinen hallitus antoi esityksensä rikoslain ja kokoontumislain muuttamiseksi. Alkuperäisen ehdotuksen mukaan kiellettyä olisi ollut esiintyminen yleisellä paikalla järjestetyssä yleisessä kokouksessa, yleisötilaisuudessa tai muussa yleisön kokoontumisessa kasvot kokonaan tai osittain hupun, naamion, maalauksen tai vastaavan peittämänä tavalla, joka vaikeuttaa henkilön tunnistamista. Lisäksi kokoontumislakiin ehdotettiin naamioitumisvälineiden hallussapitokieltoa.
Eduskunnassa esityksestä muotoutui laki, joka tunnetaan paremmin laittoman naamioitumisen kriminalisointina. Rikoslain 17. luvun pykälän 13 a mukaan laittomasta naamioitumisesta tuomitaan sakkoon tai enintään kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen se, joka yleisellä paikalla järjestettävän yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla esiintyy tunnistamattomaksi naamioituneena ilmeisenä tarkoituksenaan ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta. Kategorisen naamioitumiskiellon sijaan kiellettyä on naamioitua tunnistamattomaksi yleisellä paikalla järjestettävässä kokoontumisessa tietyssä tarkoituksessa eli voidakseen tehdä rikoksia tunnistamattomana.
Poliisitehtävissä tämä "ilmeisen tarkoituksen" todentaminen on osoittautunut haastavaksi. Nykyinen lainsäädäntö ei välttämättä huomioi kunnolla ilmeisen tarkoituksen osoittamiseen liittyviä näyttöhaasteita eikä mielenosoitustilanteiden nopeita käänteitä: poliisilta vaaditaan ennakointia, mutta työkalupakkimme on sidottu tulkintoihin aikeista, jotka paljastuvat usein vasta ensimmäisen iskun osuessa tai kananmunan lentäessä, jos silloinkaan. Pelkästään se, että joku tekee rikoksen naamioituneena, ei nimittäin nykyisellään täytä laittoman naamioitumisen tunnusmerkistöä, vaan lisäksi pitäisi pystyä osoittamaan, että naamioitumisen tarkoituksena oli nimenomaan rikoksen tekeminen eikä kyseessä ollut vain hetken mielijohteesta tehty teko, jonka tekijä sattui muusta syystä olemaan naamioitunut.
Oikeus peittää kasvot ei aja muiden ihmisten turvallisuuden edelle
Naamioituminen liittyy useaan eri perusoikeuteen. Yhtäältä se nähdään osana sananvapautta itsensä ilmaisun keinona. Toisaalta se on keino suojata omaa henkilöllisyyttään ja yksityiselämäänsä, jotta ei joutuisi syrjityksi vakaumuksensa tai mielipiteensä perusteella. Kolmantena se kuuluu jokaisen itsemääräämisoikeuteen eli henkilökohtaiseen vapauteen. Neljänneksi se on osa kokoontumisvapautta ja uskonnollisen pukeutumisen osalta myös uskonnonvapautta.
Hyvistä ja ylevistä tavoitteista huolimatta naamioitumista voidaan käyttää myös lainvastaisen toiminnan edistämiseen ja jopa rikosten tekemiseen. Naamioituminen tekee rikoksesta epäillystä vaikeasti tunnistettavan. Joku voisi varmasti todeta tämän kuuluvan itsekriminointisuojaan ja sitä kautta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin – perusoikeuskytkentä se on sekin. Perusoikeussuojaa ei kuitenkaan ole tarkoitettu lainvastaiseen toimintaan ja rikosten tekemiseen, eikä yhden oikeus peittää kasvonsa voi koskaan ajaa muiden kansalaisten perusoikeuksien – kuten henkilökohtaisen turvallisuuden ja koskemattomuuden – edelle.
Poliisi ehdottaa lain päivittämistä
Poliisilla on toimivalta puuttua henkilön toimintaan, jos hänen uhkaustensa tai muun käytöksensä perusteella on perusteltua syytä olettaa tai aikaisemman käytöksen perusteella on todennäköistä, että hän aikoo syyllistyä esimerkiksi pahoinpitelyyn. Tunnistamattomaksi naamioituminen voi osaltaan olla lain tarkoittamaa muuta käytöstä, jonka vuoksi poliisi voi poistaa henkilön paikalta tai ottaa hänet kiinni, jos paikalta poistaminen on riittämätön toimenpide. Naamioitumiseen tai sen varjolla tehtäviin tekoihin voidaan puuttua jo ennakolta, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Poissuljettua ei ole sekään, että poliisi lievimpänä keinona kokoontumisvapauden turvaamiseksi määrää naamiot poistettavaksi. Siihenkin on toimivaltaa, jos on perusteltua syytä olettaa naamioituneiden suunnittelevan jotain rikollista.
Naamioitumiskysymyksessä ei kuitenkaan ole niinkään kyse siitä, mitä poliisi voi toimivaltuuksineen tehdä. Kyse on pohjimmiltaan siitä, kuinka turvallisena yhteiskunta koetaan ja kuinka mielekästä esimerkiksi mielenosoittaminen on. Naamioituminen luo uhkaavan ja poissulkevan ilmapiirin, joka tosiasiassa kaventaa rauhanomaisten ja omilla kasvoillaan toimivien kansalaisten uskallusta käyttää omia perusoikeuksiaan.
Poliisihallitus on sitä mieltä, että naamioitumiskielto ja sen tarkoitus kaipaavat määräaikaishuoltoa: mielenosoitukseen osallistuminen naamioituneena ei kuulu avoimeen ja turvalliseen yhteiskuntaan. Avoimuus vaatii rohkeutta seistä omien sanojen takana tarvittaessa omilla kasvoillaan. Se, joka peittää kasvonsa, ei välttämättä ensimmäisenä edistä avoimuutta, luotettavuutta ja turvallisuutta.
