Helsingin käräjäoikeus antaa tänään 31. toukokuuta 2022 tuomionsa niin kutsutusta jengijutusta. Asiakokonaisuus on herättänyt paljon mielenkiintoa ja yleistä keskustelua. Tutkinnanjohtaja Juhani Vuorisalo kertoo blogikirjoituksessaan, miten tutkinta eteni. Hän myös pohtii, millaisilla keinoilla jengi-ilmiön leviämiseen voitaisiin puuttua.
Tutkinnanjohtajan näkökulmasta esitutkinta on ollut mielenkiintoista sekä haastavaa, ja sen aikana on saanut perehtyä itselle aikaisemmin tuntemattomaan nuorisokulttuurin osa-alueeseen. Tutkinta käynnistyi viime kesänä, kun kiinnitimme uhkatutkintaryhmässä huomiota mahdollisesti toisiinsa liittyvien väkivaltarikosten kokonaisuuteen.
Kävi ilmi, että Helsingissä ja naapurikunnissa oli tapahtunut useita vakavia väkivaltarikoksia, joissa oli kysymys rap-musiikkiin liittyvien koston kierteeseen ajautuneiden katujengien välienselvittelystä. Tutkimalla juttukokonaisuutta päästiin selvittämään niin sanottujen katujengien rikollista toimintaa aiempaa laajemmin.
Jengien olemassaolo ei yllättänyt, mutta ilmiön laajuus kokonaisuutena tuli esille nyt ensimmäistä kertaa. Tämä johtuu siitä, että usein tekoja on tutkittu yksittäisinä rikoksina, eikä kokonaisuudesta silloin saada riittävää ja oikeaa kuvaa.
Tutkinnan aikana rikosnimikkeinä ovat olleet muun muassa tapon yritys, törkeä ryöstö ja useita pahoinpitelyitä sekä ehkä eniten mielenkiintoa herättäneenä törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu.
Valmistelurikoksessa usean henkilön epäiltiin suunnittelevan väkivaltaista iskua ravintola Kaivohuoneelle siellä järjestettävän rap-musiikkitapahtuman aikana. Epäilty rikos oli esitutkinnan kannalta vaikea. Poliisi otti teosta epäillyt henkilöt kiinni ennen musiikkitapahtumaa ja sai estettyä ravintolassa toteutettavaksi suunnitellun väkivallanteon.
Tutkinnan edetessä paljastui uusia rikoksia, kuten Espoossa tapahtunut tapon yrityksenä tutkittava ampuminen ja huumausaineisiin liittyvää kauppaa.
”Merkitystä on vain sillä, mitä kaduilla tapahtuu”
Oikeudessa esillä olleisiin rikoksiin liittyvä näyttö on jouduttu hankkimaan käytännössä kokonaan poliisin omin toimenpitein.
Rikoksiin on liittynyt lukuisia henkilöitä, ja kuulusteluja on tehty kymmeniä. Kuulusteluissa poliisi sai selvitettyä rikoskokonaisuutta vain vähän. Olemme joutuneet tukeutumaan normaalia enemmän tekniseen näyttöön ja laissa säädettyihin salaisiin pakkokeinoihin. Varsinkin epäillyt ovat olleet varsin tietämättömiä ja kommentoineet oleellisia asioita kuulusteluissa varsin niukasti.
Avainasemassa kokonaisuuden selvittämisessä ovat olleet ammattitaitoiset ja motivoituneet tutkijat. He ovat käyneet laajaa materiaalia läpi ja löytäneet rikoksen selvittämiseen johtaneet oleelliset seikat.
On hyvä, että niin kutsutuista katujengeistä on käyty keskustelua ja uutisoitu laajasti. Keskustelussa on noussut monesti esille, onko meillä Suomessa jengejä vai ei ja ollaanko meillä Ruotsin tiellä. Tutkinnanjohtajan näkökulmasta tällä johdetaan keskustelua osittain harhaan ja merkitystä on vain sillä, mitä kaduilla tapahtuu.
Ongelmia ei ratkaista määritelmillä vaan sillä, että tiedostetaan ongelmat ja pyritään löytämään niiden ratkaisemiseen toimivia keinoja. Ratkaisujen löytäminen ei varmasti ole helppoa ja se edellyttää laajaa ja tavoitteellista yhteistyötä eri viranomaisten kesken.
Syrjäytymisen ehkäisemisestä ja kotouttamisen tärkeydestä puhutaan paljon. Pitäisikö meidän miettiä myös uusia keinoja, jotta saataisiin parempia tuloksia?
Helsingissä poliisi puuttui jengien rikoksiin ja päätekijät vangittiin. Näin rikokset saatiin ainakin hetkellisesti vähenemään. En oleta, että vaikutus on pysyvä, mutta Helsingissä ollaan vielä siinä tilanteessa, että tuloksia saadaan aikaan. Ei pidä kuitenkaan tuudittautua siihen, että näin olisi myös jatkossa.
Meillä pitää ryhtyä toimiin nyt, kun se on vielä mahdollista. Näin vältämme sen, että emme ajaudu Ruotsissa vallitsevaan tilanteeseen.
Juhani Vuorisalo
rikosylikomisario
uhkatutkintaryhmä
Helsingin poliisilaitos
