Yhteiskunta muuttuu ja kehittyy, lähtökohtaisesti parempaan päin. Nuoret ovat tulevaisuutemme tekijöitä, joiden kuuluu nähdä, kokea ja kokeilla, unelmoida, tavoitella, epäonnistua ja oppia. Kasvaa ja kehittyä aikuisuuteen – turvallisessa ympäristössä. Nuoruuteen kuuluu myös rajojen koettelu, mutta kenenkään nuoruuteen ei tulisi kuulua rikosten teko tai niiden uhriksi joutumisen pelko. Tässä poliisi näkee nyt huolestuttavaa kehitystä.
Nuorten tekemäksi epäiltyjen vakavien rikosten määrä on kasvanut selvästi. Väkivaltarikoksissa, eli pahoinpitelyissä, henkirikoksissa ja ryöstöissä poliisin tietoon tulleiden nuorten rikosepäilyjen määrä on yli kaksinkertaistanut viimeisen seitsemän vuoden aikana. Tämä voidaan tulkita hätähuutona – kaikki ei ole nyt hyvin. Yhteiskunnan tulee tehdä kaikkensa, jotta väkivallan siivet saadaan katkaistua ja väärään suuntaan lähtenyt kehitys oikaistua.
Poliisin tilastot kertovat kehityksestä karua kieltään; vuonna 2022 poliisi kirjasi 6743 väkivaltarikosta koskevaa rikosepäilyä, jossa epäilty tekijä oli alaikäinen. Kasvua edellisvuoteen verrattuna oli 27 prosenttia (+ 1440 tapausta) ja sitä ilmeni yhtäältä sekä alle 15-vuotiaiden että 15–17-vuotiaiden ikäryhmissä. Rikosnimikkeittäin tarkasteltuna kasvu oli merkittävintä ryöstöissä. Ryöstöissä, kaikki törkeysasteet ja yritykset huomioiden, kirjattiin vuonna 2022 yhteensä 944 alaikäisten rikosepäilyä, mikä on 93 % (+495 tapausta) edellisvuotta enemmän. Huomionarvoista on, että ryöstörikoksia koskevien epäilyjen määrä ei ole lisääntynyt olennaisesti muissa ikäryhmissä: kyse on lähes yksinomaan alaikäisten ryhmässä tapahtuneesta muutoksesta.
Nuorten väkivaltarikokset kohdistuvat valtaosin toisiin alaikäisiin ja tapahtuvat pääosin yleisillä paikoilla. Väkivalta näkyy erityisesti suurissa kaupungeissa – pääkaupunkiseutu korostuu tilastoissa.
Vaikka nuorten aikuisten rikollisuudesta käytävän katujengikeskustelun yhteydessä ulkomaalaistaustaisten osuus on korostunut, on kuitenkin niin, että alaikäisten väkivaltarikosten määrä on kasvanut yhdenmukaisesti sekä suomalaistaustaisten että maahanmuuttajataustaisten nuorten joukossa. Yhdenmukaisesta kehityksestä huolimatta ulkomaalaistaustaisten nuorten rikostaso on kuitenkin selkeästi korkeampi kuin suomalaistaustaisilla nuorilla.
Poliisia huolestuttaa myös teräaseiden käytön lisääntyminen, joka linkittyy yleisimmin ryöstörikoksiin. Nuoret ovat kertoneet kantavansa teräasetta myös omaksi turvakseen. Se, että teräaseita kannetaan, lisää mahdollisuutta myös niiden käyttöön.
Kysymys herää siitä, mikä tilanteeseen on johtanut?
Poliisi näkee työssään sen, minkä tutkimuksetkin osoittavat: nuoren elämän lähtökohdilla voi olla merkittävä vaikutus siihen, millaiselle polulle tämä elämässään ajautuu. Päihde- ja mielenterveysongelmat, ylisukupolvinen syrjäytyminen, matalaksi jäävä koulutus- ja tulotaso, sekä näköalattomuus voivat altistaa rikoksille. Lisäksi asuinalueen huono-osaisuus, samalla alueella asuvien rikosaktiivisuus sekä nuorten vertaisverkostot ovat yhteydessä rikolliseen käyttäytymiseen nuoruudessa.
Kynnystä rikoksiin voi osaltaan madaltaa myös huolestuttava kulttuurinen trendi; rikollisen elämäntavan glorifiointi ja ihannointi. Rikollisuudesta on tullut hyväksyttyä viihdettä ja rikolliset saavat paljon näkyvyyttä eri medioissa. Väkivalta- ja muita rikoksia kuvataan ja jaetaan kaveripiirille, samalla toisen kärsimyksestä tehdään viihdettä. Sosiaalisessa mediassa nuorten on mahdollisuus seurata ihailemiaan henkilöitä, joista osa esittää saavuttaneensa korkean elintason rikollisella elämäntavalla. Kehitystä ruokkii osaltaan myös huumeita koskevan asenneilmaston liberalisoituminen ja se, että yleinen ymmärrys velvoitteista oikeuksien vastinparina tuntuu olevan osalla hukassa.
Lisäksi koronakriisi iski voimakkaasti nuoriin, joiden tarvetta opiskella, kokoontua ja harrastaa rajoitettiin voimakkaasti. Aiempaa enemmän kodin sisälle näkymättömiin jäänyt perheiden pahoinvointi lisäsi poliisin kotihälytyksiä. Maksammeko pandemiasta nyt hintaa, joka voi vielä pitkään näkyä mielenterveys- ja päihdeongelmina ja myös alaikäisten ja nuorten rikostilastoissa? Kun kokonaisuuteen yhdistää turvallisuusympäristön muutoksen, Euroopassa käytävän sodan, voimakkaan inflaation ja esimerkiksi huolet ilmaston lämpenemisestä, saattaa kokemus olla monelle liian raskas. Voi olla, että kriisien sumentama tulevaisuuden näkymä ei puhuttele yrittämään eteenpäin. Onko toive tulevasta vaihtunut huoleen huomisesta? Jos näin on, meidän aikuisten, viranomaisten ja muiden toimijoiden on yhdessä luotava turvaa, uskoa ja luottamusta yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin. Tuota luottamusta ei ole varaa menettää.
Mitkä ovat lääkkeet tilanteeseen?
Poliisi kykenee osaltaan puuttumaan nuorten rikollisuuteen ja sen se myös tekee. Osa rikosoikeuden vaikuttavuudesta syntyy nimenomaan tiedosta, että teoistaan voi joutua vastuuseen. Näin ollen poliisin tekemä perustyökin – erityisesti poliisin näkyvyys kadulla ja kyvykkyys puuttua tehokkaasti jo vähäisempiin nuorten rikoksiin – on osa ennalta estävää kokonaisuutta. Lisäksi poliisilla on käytössään varhaiseen puuttumiseen perustuva ennalta estävä Ankkuri-toiminta, jossa moniammatillisesti pyritään mahdollisimman varhain katkaisemaan orastava rikoskierre.
Poliisi voi parantaa toimintaansa nuorten tavoittamiseksi nuorten käyttämissä kanavissa, mutta laillisuuskasvatukseen, päihde- ja mielenterveyspalveluiden saatavuuteen, sekä työ- ja opiskelunäköalojen luomiseen tarvitaan myös muiden apua. Erityisesti kodin, koulu- ja harrastustoimen, järjestöjen, sekä sote-sektorin rooli korostuu. Kaikki yhteistyön lainsäädännölliset esteet esimerkiksi tietojenvaihdon osalta tulee purkaa. Lisäksi rikoksentorjuntatyö on kytkettävä osaksi hyvinvointialueiden tuottamia palveluja ja tehtäviä; rikoksentorjuntaneuvoston rooli on tältä osin keskeinen.
Mutta: kun poliisi tulee mukaan kuvioon, jokin rikos on yleensä jo tapahtunut ja huonovointisuus pitkittynyt. Poliisi yhdessä oikeuslaitoksen kanssa toimii ikään kuin perälautana, mutta ilmiön ehkäiseminen puuttumalla sen juurisyihin, kuten yllä kuvattuihin syrjäytymiseen ja näköalattomuuteen, tulee tehdä laajasti koko yhteiskunnan voimin.
Nuorilla ei välttämättä ole elämänkokemuksen tuomaa perspektiiviä ymmärtää, millaiseen tulevaisuuteen rikosten tekeminen johtaa pitkällä aikavälillä. Harva nuori tietoisesti tähtää ammattirikolliseksi; sen polun päätepisteenä ei ole menestys ja onnellisuus. Nuorilla täytyy olla tarjolla opiskelua, työtä, harrastuksia, järkevää tekemistä, ihmissuhteita, rakkautta, lämpöä ja ennen kaikkea itsensä merkitykselliseksi kokemista. Tästä muotoutuu usko tulevaisuuteen.
Yhteiskunnalla ei ole varaa tiputtaa ketään kelkastaan. Meidän tulee tunnistaa, tunnustaa ja toimia – ennen kuin se on yhdenkään nuoren kohdalla liian myöhäistä. Sen nuoret ovat myös ansainneet ja sen me voimme tehdä. Yhdessä.
Lisää tietoa ja tukea on saatavilla sivuilta www.nuoretjarikollisuus.fi.
Seppo Kolehmainen
Poliisiylijohtaja
Poliisihallitus
Twitter: SJKolehmainen
