Kuluvan vuoden aikana julkisuudessa on käyty keskustelua tapauksista, joiden keskiössä on ollut poliisin suhtautuminen, asenne ja osaaminen ihmiskaupan sekä siihen liittyvien rikosten tutkinnassa. Asiassa on meneillään myös apulaisoikeuskanslerin selvitys poliisin toiminnasta. Viikonloppuna julkisuudessa esillä oli tapaus vuodelta 2015.
Ensinnäkin on syytä todeta, että poliisin koulutus ja toiminta ovat kuuden vuoden takaisesta ottaneet merkittäviä harppauksia eteenpäin. Heti perään on kuitenkin sanottava, että maailma ei ole tältäkään osin valmis ja toiminnassamme on edelleenkin kehitettävää.
Poliisissa on viime vuosina kehitetty ihmiskaupparikoksiin liittyvää osaamista. Poliisi on perustanut valtakunnallisen verkoston ja Helsingin poliisilaitoksessa aloitti tämän vuoden alussa valtakunnallinen ihmiskaupparikoksia tutkiva yksikkö.
Lisäksi Poliisihallituksessa on tämän vuoden kestävä sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama MARAK-projekti, jolla kehitetään poliisien osaamista naisiin kohdistuvan väkivallan sekä lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa, puuttumisessa ja ennalta estämisessä myös uusintarikollisuus huomioiden. Poliisi osallistuu myös sosiaali- ja terveysministeriön Barnahus-hankkeessa lapsiin kohdistuvien rikosten rikosprosessin kehittämiseen huomioiden perheen ja lapsen hoitopolut.
Poliisihallitus antoi viime vuonna uudet ohjeet poliisin toiminnasta naisiin kohdistuvan väkivallan sekä lähisuhdeväkivallan tapauksissa ja ihmiskauppaan ja sen kaltaisiin rikoksiin puuttumisesta sekä ihmiskaupan uhrien auttamisesta.
Pakollisella koulutuksella syvennytään ilmiöön ja puuttumiseen
Ihmiskaupparikoksiin liittyen poliisille on järjestetty koulutusta yhdessä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän kanssa sekä kehitetty kaikille poliiseille tarkoitettu verkkokoulutus.
Tunnistettuun ja laillisuusvalvojienkin esille nostamaan koulutustarpeeseen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja lähisuhdeväkivaltaan liittyen vastataan vielä tämän vuoden aikana, ja koulutus jatkuu ensi vuonna. Koulutuskokonaisuus on pakollinen kaikille poliisin työntekijöille, joiden työtehtävät millään tavoin liittyvät naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja lähisuhdeväkivaltaan. Koulutuskokonaisuudessa käsitellään poliisin velvoitteita, erilaisten väkivallan muotojen tunnistamista, poliisin keinoja puuttua väkivaltaan sekä moniammatillista yhteistyötä ja riskinarviointia puuttumisen vaikuttavuuden varmistamiseksi. Erityisenä tavoitteena on asenteisiin vaikuttaminen.
Poliisiammattikorkeakoulussa valmistellaan edellä mainitun koulutuskokonaisuuden lisäksi myös muita aihepiirin koulutuksia muun muassa kunniaan liittyvään väkivaltaan sekä ihmiskauppaan liittyen. Lähisuhdeväkivaltaan, kunniaan liittyvään väkivaltaan sekä ihmiskauppaan liittyvät teemat on sisällytetty poliisin tutkintokoulutuksiin jo useamman vuoden ajan.
Poliisilla on velvollisuus suhtautua asiallisesti ja objektiivisesti
Poliisilla on velvollisuus kohdata rikoksen osapuolet asiallisesti ja heidän oikeuksistaan kertoen. Sen lisäksi poliisilla on velvollisuus suhtautua objektiivisesti selvittäen rikosepäilyyn liittyvät tosiseikat niin puolesta kuin vastaankin.
Tämän vuoksi poliisi joutuu esimerkiksi kysymään rikoksen uhrilta ikävältäkin tuntuvia asioita. Näissä tilanteissa korostuu poliisin ammattitaito siinä, miten kysytään ja miten kohdattaville asioita selvitetään.
Rikosprosessi on sen toimijoille tuttu, mutta rikoksen kohdanneelle tilanne on uusi ja outo. Siksi kaikkien rikosasiaa käsittelevien pitäisi muistaa tilanteen ainutkertaisuus rikoksen kohdanneen ihmisen näkökulmasta. Tähän kohtaamiseen myös poliisin koulutuksessa kiinnitetään erityistä huomiota.
Poliisin tehtäväkenttä on erittäin laaja, koulutustarve on jatkuva ja erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin kohdistuvien rikosten tunnistaminen ja selvittäminen vaativat erityisosaamista.
Jokaisella poliisilla tulee olla perustiedot ja -taidot erilaisten väkivaltarikosten tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen. Kuten Helsingin Sanomien 15.8. artikkelissakin on tuotu esille, psykologisen väkivallan ja kontrolloinnin tunnistaminen on haasteellista ja meidän tulee poliisissa ymmärtää näitä asioita entistä paremmin.
Myös toimintamalleja tarkastellaan
Poliisihallituksessa on viime aikoina perehdytty joissakin maissa käytössä olevaan rikosten tutkintamalliin, jossa kaikkien erityisen haavoittuvassa asemassa olevien uhrien rikosasiat tutkitaan rikosnimikkeestä riippumatta poliisiyksikön toiminnossa, johon on keskitetty kaikki tähän liittyvä osaaminen.
Toimintamallilla on mahdollista saavuttaa vaikuttavuutta paitsi rikosten osapuolten kohtaamisessa, tunnistamisessa ja selvittämisessä, myös moniammatillisessa yhteistyössä sekä rikoksen uhrien ja tekijöiden ohjaamisessa auttaviin palveluihin, kun ihmisten erityiset tarpeet osataan tunnistaa ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa on jatkuvaa.
Tämä selvitystyö on kesken ja yksi askel eteenpäin olisi Poliisihallituksen ja Poliisiammattikorkeakoulun valmistelema poliisin tutkinnanjohtajien ESTAPOV-koulutus (Erityisten suojelutoimien alaisten rikosten tutkinnan johtamiseen koulutettu pidättämiseen oikeutettu virkamies), jolla kehitettäisiin tutkinnanjohtajien osaamista mm. lapsiin kohdistuvien rikosten, seksuaalirikosten, lähisuhdeväkivallan, kunniaan liittyvän väkivallan sekä ihmiskaupparikosten tutkinnan ja moniammatillisen ennalta estävän toiminnan erityispiirteistä.
Rikokset vähenevät, mutta selvittämisen haasteet kasvavat
Poliisi tekee työtään yhteiskunnan osoittamien resurssien ja rahoituksen puitteissa. Poliisi tutkii nykyisillä vajaan 7 450 poliisin voimavaroilla ja muun asiantuntijahenkilöstönsä tuella vuosittain yli 800 000 rikosta, myöntää 1,2 miljoonaa maksullista lupaa ja ajaa yli 1,1 miljoonaa hälytystehtävää, väkilukuun suhteutettuna Euroopan pienimmillä resursseilla.
Vaikka rikosten määrä on viime vuosikymmeninä ollut laskussa, on rikosten luonne muuttunut yhä monimutkaisemmaksi ja kansainvälisemmäksi vaatien yhä enemmän resursseja, keinoja ja osaamista. Esimerkiksi tietoverkkojen käyttö nivoutuu lähes kaikkiin rikostyyppeihin ja kansainväliset kytkökset ovat arkipäivää.
Poliisi joutuu priorisoimaan joka päivä ja joka hetki tekemiään asioita. Kiireessä tai työpaineen allakaan emme voi joustaa kolmesta: lainsäädännön noudattamisesta, ihmisten oikeuksista ja asiallisesta kohtaamisesta. Luottamus poliisiin on Suomessa poikkeuksellisen korkeaa, ja sen eteen teemme töitä joka päivä.
Minna Ketola
Poliisiylitarkastaja
Poliisihallitus
