Katukuvassa poliisien pokka pitää, vaikka virkapuvun alla kuohuu. Mutta mitä tapahtuu, kun maijan tai kuulusteluhuoneen ovi sulkeutuu?
Poliisit-sarjan 500. jaksossa mennään tunteisiin. Missä tilanteessa poliisitkin itkevät? Milloin pettää pokka? Miten turvattomuus, hämmennys, suru, kiitollisuus tai ylpeys näyttäytyvät, kun kukaan ei ole katsomassa.
Poliisit on tiettävästi pisimpään jatkunut dokumentaarinen televisiosarja Suomessa. Kiinnostus ei näytä hiipuvan, päinvastoin. Edellisellä kaudella ohjelma tavoitti lähes kolme miljoonaa katsojaa.
Sarjan keskiössä on ollut 98 poliisia, joiden kokemusten kautta läpivalaistaan lähiöitä eri puolilla Suomea. Se on kunnianosoitus heidän tekemälleen työlle, mutta myös koko suomalaiselle yhteiskunnalle.
Suomi on maailman vakain, vapain ja turvallisin valtio. Täällä poliisin luottamus on maailmanennätysluokkaa. Suurin osa keikoista voidaan hoitaa kuuntelemalla ja puhumalla. Aina se ei kuitenkaan riitä.
"On lyöty vasaralla, on heitetty vasaralla, on tullut turpaan, on ammuttu kohti, on tullut iskuja ja osumia, vaikka ja mihin", vanhempi konstaapeli Timo Härkönen kertaa.
Pelekääkkö nää polliisia, saatetaan kysyä Oulussa. Harvemmin kysytään, pelkääkö poliisi.
"Jokainen poliisi tuntee sen pelon jossain vaiheessa. Viimeistään keikan jälkeen, kun tilanne on niin sanotusti rauennut", vanhempi konstaapeli Anders Södermann sanoo.
Miltä tuntuu, kun ei voikaan auttaa?
Poliisiksi hakevat kokevat vahvaa kutsumusta, kuten halua auttaa tai turvata yhteiskuntaa. Tämä näkyy myös siinä, että suosituimmat vaihtoehtoiset haaveammatit löytyvät sosiaali-, terveys- ja pelastusalalta. Itse asiassa nykyisin valmistuvista poliiseista huomattavalla osalla on kaksi korkeakoulututkintoa.
Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksen mukaan työssä arvostetaan reilua, rehtiä ja rehellistä työympäristöä sekä monipuolisia uramahdollisuuksia. Työnantajakuvaa himmentää se, että resurssien kanssa taistelevassa organisaatiossa töitä ei koeta voitavan tehdä riittävän hyvin.
Auttamisen palo voi purkautua tehtävillä turhautumisena ja epätoivona, surunakin. Vanhemman konstaapeli Sebastian Söderholmin kertomus nuoren tytön kuolemasta jättää onton olon.
"On periaatteessa ihan yhtä avuton kuin kuka tahansa muukin, vaikka on se poliisius siinä taustalla. Kyllähän se aika aseista riisuva hetki on", vanhempi konstaapeli Tiina Ahtiainen kuvaa hetkiä, jolloin omat keinot loppuvat.
Onnellinen loppu
Juonipaljastus. Maanantaina 15.2. klo 20 Nelosella nähtävä Poliisit-sarjan 500. jakso päättyy iloisissa ja onnellisissa tunnelmissa. Se luo toivoa.
Kiitos kaikille poliiseille, jotka olette heittäytyneet mukaan virkavelvollisuudet ylittävällä tavalla.
Kiitos kumppaneille, jotka olette vuosien varrella olleet mukana tekemässä ohjelmaa!
Kiitos sinulle katsoja, koska ilman sinua ohjelmaa ei olisi!
Marko Luotonen
Viestintäpäällikkö
Poliisihallitus
@MarkoLuotonen
