Murupolku

Blogit

Vielä nuorisorikollisuudesta

Timo Kilpeläinen Julkaisupäivä 13.11.2020 20.05 Blogit

Kuluneen viikon aikana on käyty runsaasti keskustelua nuorista rikoksentekijöistä pääkaupunkiseudulla. Nuorille on tyypillistä liikkua porukoissa ja joskus tehdä ajattelemattomuuksia ja jopa rikoksia ryhmässä. Sinänsä kyse ei ole uudesta ilmiöstä.  Poliisin viesti nuorille on aina, että rikoksilla on seurauksia, jotka voivat olla vakavia. Sama pätee kaikkiin, iästä tai taustasta riippumatta. Turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen liittyvät aiheet herättävät paljon mielenkiintoa ja runsaasti tunteita. Omaa näkökulmaa usein puolustetaan kynsin hampain ja esiin kaivetaan tilastot tukemaan omaa agendaa. Ratkaisuhakuisuuden sijaan keskitytään syyllisten etsimiseen ja usein syrjähdetään itse aiheesta. Käsiteltäessä moniulotteisia kysymyksiä on muistettava, että niihin ei ole yksinkertaisia vastauksia. Esimerkiksi on hyvä muistaa, että tilastot kuvaavat vain ilmiön numeerista olosuhdetta ilman tarkempaa laadullista arviointia. Jotain olennaista jää tällöin kertomatta ja ymmärtämättä. Jokaisen tilastossa olevan numeron takana on aina useita ihmiskohtaloita, niin rikoksentekijöitä kuin rikosten uhreja ja heidän lähipiiriään. Valitettavan vähälle debatissa on jäänyt nuorten ääni. He kuitenkin tietävät parhaiten oman tilanteensa, jos heiltä kysytään ja puhutaan heidän kanssaan sen sijaan, että heitä tarkastellaan objekteina. Nuoretkaan eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä eikä heitä siksi pidä sellaisena käsitellä ja leimata.

 

Nuorten hyvinvointi on lisääntynyt, pieni osa voi todella pahoin

Suomi on edelleen monella mittarilla yksi maailman turvallisimmista maista. Nuortenkin hyvinvointi on parantunut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Samanaikaisesti on hyssyttelemättä todettava, että meillä on isoissa kaupungeissa nuoria, joilla menee todella huonosti. He eivät enää ”oireile rikoksilla” vaan ovat syyllistyneet vakaviin henkeen ja terveyteen kohdistuneisiin rikoksiin, ääritapauksissa henkirikoksiin tai niiden yrityksiin. Valitettavan moni heistä on ollut myös elämänsä aikana itse rikoksen uhrina. He ovat pudonneet ja lujaa yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Rikoksen tekijöiden ja tekojen taustalla olevat syyt ovat moninaiset. Kahta samanlaista rikoksentekijää ja rikosta ei ole. Taustalla voi olla opittuja väkivaltaisia ratkaisumalleja konflikteihin (ylisukupolvisuus, rikollisen alakulttuurin ihannointi, omat kokemukset), päihderiippuvuutta, mielenterveyden ongelmia, sosiaalisen hyväksynnän ja huomion hakemista tai konfliktialueilla opittuja toimintamalleja. Huumausaineiden käytön lisääntymisellä on merkittävä rooli monessa rikoksessa. Helsingin poliisin mukaan monet nuorten väkivaltaiset ryöstöt liittyvät huumausaineisiin. Näissä rikoksissa on ulkomaalaistaustaisten osuus yliedustettuina, mutta myös kantasuomalaiset nuoret pystyvät samaan. Toinen havainto kentältä on se, että nuoret kantavat paljon teräaseita mukanaan julkisilla paikoilla. Kun veitsi on valmiiksi mukana, niin kynnys sen käyttämiseen on matalampi. Myös kuula-aseita ja asejäljitelmiä on ollut matkassa, muista lyöntivälineistä puhumattakaan.

 

Koronavuoden vaikutus rikoksiin

Rikosten taustalla olevien tarkempien syiden selvittäminen edellyttää tarkempaa analyysiä ja tutkimusta. Koronan vaikutuksesta tilanteeseen voidaan esittää tällä hetkellä hyviä arvauksia. pandemia on heikentänyt entisestään olosuhteita niiltä, joilla ei ole mennyt hyvin aiemminkaan. Sosiaalinen kontrolli yleisillä paikoilla on vähentynyt – näin nuoret ovat voineet ottaa enemmän tilaa julkisilla paikoilla. Tämä on voinut lisätä rikoksia ja niiden uhkaa.  Koulut ovat menettäneet kosketuksen pieneen osaan nuorista. Harrastukset ovat olleet jäähyllä. Lastensuojelulaitoksista luvatta poistuneiden kohdalla ei näyttäisi olevan riittävän vahvoja keinoja toimia. Huumemyönteisyys ja huumeiden käyttö on kasvanut. Neljän seinän sisällä olo on kiristänyt välejä. Kaikki eivät näytä myöskään sisäistäneen suomalaisen yhteiskunnan sääntöjä, kotoutuminen ei ole onnistunut.  Monilla syvissä ongelmissa olevilla nuorilla ei ole valoa tunnelin päässä, on näköalattomuutta ja yhteiskuntaan kuulumattomuuden tunnetta. Listaa voisi varmasti jatkaa.

 

Havaintoja etulinjan kollegoilta

Tilastojen ja poliisin tietojärjestelmien ulkopuolelta on kentän kollegoilta kantautunut huolestuttavia viestejä, niin sanottuja varhaisia hälytysmerkkejä. Tietyillä alueilla nuoret hakeutuvat aktiivisesti poliisipartioiden ”iholle”, kuvaavat tehtävillä toimintaa ja joissain tapauksissa häiritsevät poliisin työntekoa. Tämä voitaneen tulkita jossain määrin viranomaisauktoriteetin kyseenalaistamisen kasvuna. Osansa käytöksen muutoksessa voi olla maailmalla tämän vuoden aikana nähdyissä mielenosoituksissa. Rikostutkinnan puolelta on taas tullut ilmi se, että vakavienkin rikosten yhteydessä teoilla on ollut runsaasti silminnäkijöitä, mutta nuoret ovat olleet haluttomia kertomaan havainnoistaan poliiseille. Kaverin puolta on pidettävä, mutta meillä on todistajille laissa säädetty velvollisuus puhua totta ja kertoa tiedoistaan erikseen laissa säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tiedon kertominen voi auttaa toisia nuoria joutumasta rikoksen uhriksi. Uskallan todeta, että meillä on tällä hetkellä hiljaisia signaaleja siitä, että toimintaympäristö on muutoksessa. Meille voi päästä muodostumaan järjestäytyneitä katujengejä jollei tilanteeseen puututa jämäkästi.

 

Yhteiskunnan on varmistettava Suomen tiellä pysyminen ja kaikkien turvallisuus

Suomalaista yhteiskuntaa on rakennettu pitkään. Tilanteen säilyminen ennallaan ei ole itsestään selvyys. Arvojen polarisaatio ja segregaatiokehitys lisää eriarvoistumista ja ruokkii muun muassa jengiytymistä, ääriliikkeiden houkuttelevuutta ja terrorismin uhkaa. Järjestäytyneen rikollisuuden kasvaessa, kansainvälistyessä ja koventuessa on siellä tilaa uusille nuorille kyvyille. Tämä kokonaisuus muodostaa huolestuttavia tulevaisuuden näkymiä.

Kaikki viranomaiset ja järjestötoimijat tarvitsevat lisää voimavaroja ja toimintaa tukevan lainsäädännön sekä tarvittaessa uusia toimivaltuuksia esimerkiksi lastensuojelupuolelle. Moniammatillista Ankkuri-toimintaa tulee vahvistaa, jotta aidosti tiimillä on mahdollisuus puuttua jokaisen yksilön tilanteeseen oikea-aikaisesti ja sopivalla tavalla. Erityisesti psykiatristen sairaanhoitajien ja nuoriso- sekä opetustoimen edustajat ovat tervetulleita mukaan tiimeihin siellä missä ette vielä ole mukana. Ennalta estävää työtä tulee jatkaa, jottei enempää nuoria ajaudu vakaviin rikoksiin ja rikoskierteisiin.

 

Nuorten rikosprosessia on nopeutettava

Poliisin tavoitteena on luoda valtakunnallinen malli nuorten rikoksiin tehokkaasti puuttumiseksi. Tästä on jo hyviä kokemuksia Helsingistä. Nuorten rikosprosessin nopeuttamiseen on kiinnitetty huomiota ylempien laillisuusvalvojienkin toimesta. Tämä on tärkeätä sekä tekijän että uhrin kannalta, jottei keskeneräiset asiat vello vuosia. Kun puhutaan rikoskierteestä, on nuorten rikollisen ryhmäytymisen taustalla usein syrjäytyminen. Kyseessä on siis yhteiskunnan yhteinen haaste, ei pelkästään poliisin yksin ratkottava asia.

Jatkossakin poliisi seuraa tilannetta aktiivisesti ja puuttuu matalalla kynnyksellä sellaiseen toimintaan, joka huolestuttaa alueen asukkaita, poliisia tai muita yhteistyöviranomaisia. Kaikenlaisista akuuteista uhkatilanteista tai järjestyshäiriöistä tulee ilmoittaa hätäkeskukseen soittamalla 112.

Olen lukenut viime aikoina entisten rikollisten ja poliisien elämänkertoja. Keskeinen viesti on ollut sama: rikollinen ura ei kannata!

 

Poliisitarkastaja

@TimoKilpelainen

 

Timo Kilpeläinen,
Poliisitarkastaja

Timo Kilpeläinen