Ympäristörikollisuus on taloudelliselta tuottavuudeltaan jo maailman kolmanneksi suurin rikoslaji. Ympäristörikollisuus kasvaa voimakkaasti ja sen taustalla ovat usein kansainväliset järjestäytyneet rikolliset toimijat. Suurimmat ympäristörikokset tapahtuvat osana yritystoimintaa. Ympäristörikollisuus on kasvanut 2000-luvulla vauhdilla eikä kasvunopeuden oleteta hidastuvan tulevina vuosina. Interpolin arvion mukaan ympäristörikokset tuottavat vuosittain jopa ihmiskauppaa enemmän. Tämä voi yllättää, sillä moni voisi veikata niin kutsuttujen perinteisempien rikoslajien asettuvan edelle. Ympäristörikollisuus on kuitenkin noussut suurimpien rikoslajien joukkoon nähtävästi jäädäkseen. Tästä huolimatta se on usein aliraportoitua ja uskotaan, että tapauksista vain pieni osa tulee viranomaisten tai poliisin tietoon Suomessa tai kansainvälisesti. Kiinnijäämisen pieni riski ja merkittävä taloudellinen hyöty tekevät ympäristörikoksista houkuttelevia.
Ympäristörikosten taloudellisen motiivin myötä ne tutkitaan talousrikoksina. Suomessa ympäristörikostapausten rikoshyödyt voivat nousta satoihin tuhansiin euroihin. Taloudellisia säästöjä ja kilpailuetua tavoitellaan Suomessa välttelemällä jätteenkäsittelymaksuja, esimerkiksi hyödyntämällä laittomia maankaatopaikkoja tai hävittämällä jätteet polttamalla. Laittoman toiminnan avulla toimijoiden on mahdollista varmistaa itselleen suuremmat voittomarginaalit tai luoda itselleen kilpailuetua tarjoamalla tuotteita ja palveluitaan muita kilpailijoita pienemmällä hinnalla. Tällä tavoin saavutettu etu vääristää markkinoita ja kilpailuetu on saavutettu kaikkien yhteisen ympäristön kustannuksella.
Ympäristörikosten laajat vaikutukset
Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata televisiossa viime syksynä pyörineen ympäristörikosaiheisen dokumenttisarjan. Sarjassa käsiteltiin ympäristörikollisuutta eri rikosten kautta, ja ääneen pääsivät niin poliisin kuin muut alan asiantuntijat. Dokumenttisarja muistutti ympäristörikollisuuden vaikutuksien kauaskantoisuudesta ja peruuttamattomuudesta. Kauaskantoisuus voi ilmetä päästöjen leviämisenä laajalle alueelle tai niiden pitkäaikaisena säilymisenä ympäristössä. Päästöjen joutumista virtaavaan veteen tai ilmaan voi olla mahdotonta enää peruuttaa. Samoin päästöjen siivoaminen maaperästä tai pohjavedestä voi olla haastavaa, jos ympäristöön päässeiden aineiden määrä on suuri tai ne ovat erittäin pysyviä. Ennallistaminen, eli ympäristön tilan saattaminen päästöä edeltävään tilaan, voi olla joissain tapauksissa mahdotonta.
Ympäristörikosten todellisia ympäristövaikutuksia ei voida ennalta tietää ja niiden arviointi ja todentaminen on haasteellista. Ympäristöön päässeet aineet voivat muuntua vähemmän haitallisiksi ympäristössä ajan saatossa, mutta osa aineista saattaa säilyä haitallisessa muodossa vuosisatoja. Nopeasti ilmenevät selkeät ympäristövaikutukset, kuten jonkin eliölajin massakuolemat, havaitaan helposti ja ne ylittävät uutiskynnyksen. Sen sijaan pitkäaikainen altistuminen on vaikeammin todennettavaa, ja voi aiheuttaa ympäristölle tai ihmisille negatiivisia vaikutuksia. Päästöjen vaikutukset ovat usein alueellisia ja kohdistuvat erityisesti lähialueen ympäristöön ja sen asukkaisiin. Esimerkiksi pohjavettä pilaavan toiminnan vaikutukset kohdistuvat juuri kyseisestä pohjavesialueesta riippuvaisiin ihmisiin.
Ympäristörikollisuuden aiheuttamat vaikutukset eivät rajoitu vain ympäristökysymyksiksi. Rikollinen toiminta tulee yhteiskunnalle kalliiksi luontoarvojen menettämisen lisäksi myös taloudellisesta näkökulmasta. Rikollisen toiminnan seurauksena ympäristön tilaa joudutaan osassa tapauksissa ennallistamaan. Jos tekijää ei saada selvitettyä, ennallistamiskulut lankeavat yhteiskunnan maksettaviksi ja ne voivat olla moninkertaiset rikoshyötyyn nähden. Tämä tekee ympäristörikostorjunnan työstä myös taloudellisesta näkökulmasta katsottuna tärkeää. Ympäristörikosten viheliäisen ongelman torjunnan haastavuutta lisää entisestään rikollisen toiminnan paljastuminen vasta jälkikäteen, kun rikoksella saatu hyöty on jo kerätty ja rikollinen poistunut paikalta. Aikaisempi puuttuminen rikolliseen toimintaan ja korkeampi kiinnijäämisriski vähentävät yhteiskunnan harteille jäävän menoerän suuruutta.
Poliisi kehittää tutkintaa – tavoitteena lisätä asiantuntijuutta ympäristörikoksien tutkinnassa
Ympäristörikosten ainutlaatuisuus ja poikkeavuus muista rikoslajeista tekevät rikostutkinnasta haasteellista. Laadukas ympäristörikosnäytteenotto vaatii monialaista osaamista. Näytteenoton onnistuminen vaatii luonnontieteellisen, näytteenottoteknisen, lainsäädännöllisen ja forensisen tieteen osaamisen yhdistämistä sekä soveltamista. Todistusaineiston taltiointi ympäristörikoksissa eroaa monella tapaa muusta poliisin suorittamasta rikospaikkataltioinnista. Siitä syystä Keskusrikospoliisi käynnisti kesällä 2023 kahden vuoden mittaisen ympäristörikosnäytteenoton koulutus- ja kehittämisprojektin.
Teknisen rikostutkinnan kehittäminen on yksi rikosteknisen laboratorion ydintehtävistä ja YLPEYS-projektin avulla vastataan ympäristörikospaikkatutkinnan kehittämistarpeeseen. Hanke keskittyy erikseen teknisen ympäristörikospaikkatutkinnan osaamisen ja ympäristörikosten taktisen tutkinnan kehittämiseen. Hanke edistää ja syventää ympäristörikostutkimusten toimijoiden alueellista ja kansallista osaamista sekä yhteistyötä koulutusten avulla. Keskusrikospoliisi osallistuu ympäristörikostutkintaan yhteistyössä poliisin ja muiden sidosryhminä toimivien viranomaisten kanssa.
YLPEYS-projektin koulutukset alkoivat toukokuussa 2024 ympäristörikosnäytteenottokoulutuksella. Projekti jatkuu näytteenottokoulutuksilla ja seminaareilla keväälle 2025 asti. Näytteenottokoulutus keräsi positiivista palautetta ensimmäisen koulutuksen osallistujilta. Näytteenottokoulutuksen koettiin lisäävän teknisten rikostutkijoiden tietotaitoa sekä käytännön osaamista ympäristörikostutkinnassa.
YLPEYS on Euroopan unionin osarahoittama hanke.
Tuukka Mäkelä
Tutkija
Jaana Wallin
Projektipäällikkö
Keskusrikospoliisi - Rikostekninen laboratorio
