Poliisimuseon uusi verkkonäyttely ”In Memoriam – Virantoimituksessa surmansa saaneet poliisit” kertoo poliisisurmien historiasta. Näyttelystä selviää muun muassa, millaiset työtilanteet ovat olleet poliiseille vaarallisimpia ja miten tapahtumia on käsitelty työyhteisössä eri aikoina.
Poliisille vaarallisin ajanjakso oli Suomen itsenäisyyden kolme ensimmäistä vuosikymmentä, vuodet 1918–1949. Silloin tapahtui lähes kolme neljäsosaa kaikista poliisisurmista. Taustalla vaikuttavia tekijöitä olivat epävakaat olot, kieltolain aikainen poikkeuksellisen suuri rikollisuusaalto sekä poliisien lyhyt tai jopa puuttuva koulutus. Kodeissa oli paljon erilaisia aseita, ja käsiaseiden hankkiminen oli suhteellisen helppoa. Lisäksi teräasetta sai kantaa julkisesti vyöllä vielä 1940-luvulla.
– Poliisit pitivät pitkään heihin kohdistuvaa väkivaltaa työhön kuuluvana, eikä tämä käsitys vieläkään ole täysin poistunut. Työhön liittyy riskejä, ja poliisi menee niitä kohti. Vaikka 2000-luku näyttäytyy tilastollisesti poliisisurmien osalta turvallisimmalta ajalta, virkamiehen väkivaltainen vastustaminen on lisääntynyt, kertoo Poliisimuseon tutkija Maritta Jokiniemi.
Osana In Memoriam -verkkonäyttelyä on tietokanta, joka kertoo 164 poliisisurmatapauksesta. Näyttelyssä poliisisurma-termi tarkoittaa poliisin tai poliisissa työskentelevän kuolemaa, joka on tapahtunut virantoimituksessa tai vapaa-ajalla ja on ollut sidoksissa henkilön ammattiin. Kuolemaan on tällöin liittynyt väkivalta tai hengenvaarallinen tilanne, joka on ollut onnettomuus, tapaturma tai poikkeuksellinen ajanjakso, kuten sota-aika.
– Kriteerit sille, millaiset tapaukset on tulkittu poliisisurmiksi, ovat vaihdelleet eri aikoina. In Memoriam -verkkonäyttelyssä mukaan on otettu paitsi väkivallan seurauksena tapahtuneet surmatapaukset, myös poliisin kuolemaan johtaneita liikenneonnettomuuksia, harjoituksissa sattuneita tapaturmia ja tilanteita, joissa poliisi on vapaa-ajallaan puuttunut rikoksiin, Maritta Jokiniemi selventää.
Tilastotietoa ja koskettavia kertomuksia
Tietokannan aineisto pohjautuu avoimiin, julkisiin lähteisiin, kuten sanomalehtien ja poliisin ammattilehtien artikkeleihin.
– Tiedot vanhimmista poliisisurmista Suomessa ovat sirpaleisia. Historian saatossa osa tapauksista on valitettavasti jäänyt sukujen perimätiedoksi tai hävinnyt muistista. Tämän vuoksi sukututkijoiden ja historianharrastajien löytämät tiedot ovat meille tutkijoille erittäin arvokkaita.
In Memoriam -verkkonäyttelystä selviää muun muassa seuraavia tietoja poliisisurmista:
- Tekotapa: Poliisisurmista 56 % on tehty ampuma-aseella, 14 % teräaseella, 7 % liikenteessä ja 4 % pahoinpitelynä. Tapauksista 19 % liittyy erilaisiin sotatoimiin.
- Virka-asema: Surmansa saaneista 85 % on ollut virkapukuisia kenttäpoliiseja (miehistöä), 10 % etsiviä tai rikospoliiseja ja 5 % muita poliisihallinnon työntekijöitä.
- Sukupuoli: Kaikki menehtyneet ovat olleet miehiä.
- Alueellisuus: Tilastollisesti vaarallisinta poliisityö on ollut suurissa kaupungeissa, mutta väkivaltaa on tapahtunut yhtä lailla maaseudulla. Yksittäiset, poikkeukselliset tapahtumat, kuten Pihtiputaan poliisisurmat vuonna 1969, nostavat paikkakuntakohtaisia lukuja merkittävästi.
- Vaarallisimmat tehtävät: henkilön kiinniotto tai paon estäminen, häiriöt yleisellä paikalla ja kotihälytystehtävät.
- Väkivallan seurauksena on kuollut 73 % virantoimituksessa surmansa saaneista poliiseista. Väkivaltaisten surmien suhteellinen osuus oli erityisen korkea 1920-, 1930- ja 1950-luvuilla.
- Liikenteessä tapahtuneet yliajot, joissa poliisi on kuollut, on usein tuomittu oikeusasteissa lievemmällä asteikolla, kuten törkeänä kuolemantuottamuksena ja/tai liikenneturvallisuuden vaarantamisena.
- 2000-luvulla virkatehtävissä on menehtynyt 2 poliisia väkivallan seurauksena, 1 poliisi liikenneonnettomuudessa vapaa-ajalla ja 1 poliisilaitoksella työskennellyt vartija tapaturmaisesti.
Tilastojen ja tietokantatietojen lisäksi verkkonäyttely tarjoaa näkökulmia esimerkiksi siihen, miten poliisisurmia on käsitelty työyhteisössä eri aikoina ja miten osa tapauksista on auttanut kehittämään poliisin työturvallisuutta.
– Poliisisurma on valtava tragedia niin poliisiyhteisölle, poliisin läheisille kuin koko yhteiskunnalle. Verkkonäyttelyn aihe on poliisissa tärkeä ja myös kipeä muistutus siitä, etteivät tehtävät ole aina päättyneet hyvin. Näyttely sisältää koskettavia kertomuksia sekä pysäyttäviä kokemuksia läheltä piti -tilanteista ja loukkaantumisista. Varmasti meidän kaikkien hartain toive on, ettei tulevaisuudessa tarvitsisi lisätä tietokantaan eli muistoportaaliin yhtäkään uutta nimeä.
