Breadcrumb

Blogs

Blogs

Rikos, jonka pitäisi muuttaa maailmaa

Helsingin rikostutkinta Published Date 17.12.2020 11.10 Blog

Koskelassa joulukuun alussa tapahtuneen 16-vuotiaan pojan murhaa koskeva uutisointi on vähentynyt. Elämä jatkuu, ja uudet uutiset koronaviruksesta ja päivänpolitiikasta kuljettavat arkeamme eteenpäin.

Uutisointi keskittyi tapahtuman toteamiseen, lyhyisiin selityksiin ja ennen kaikkea hämmästelyyn siitä, miten tällaista on voinut tapahtua. Uutisointi keskittyi myös siihen tilastolliseen näkökulmaan, että nuorisorikollisuus on edelleen tilastojen valossa tarkasteltuna vähäistä, vaikkakin selvästi kasvusuuntaista. Entistä pienempi joukko nuoria voi entistä huonommin. 

On selvää, että asioita on voitava tarkastella tilastojen kautta. On myöskin selvää, että ihmismieli haluaa hakea selityksiä selittämättömille asioille, vaikka sitten tilastoista.

On kovin helppoa ajatella, että kaikki paha tapahtuu jossain toisaalla, joillekin toisille ihmisille, jossain toisessa maailmassa. Nuorisorikollisuuden mittaaminen luvuilla on helppoa etäännyttämistä, mutta se ei koskaan kerro meille edes sitä, miten mittavat vaikutukset yksi tilastoitu henkirikos aiheuttaa yhteiskunnassa hyvinkin laajalle joukolle ihmisiä. Se harvoin kertoo sitäkään, että usein nuorisorikollisuuden uhri on toinen lapsi tai nuori. 

Tämä murha ei kuitenkaan oikeasti ole kadonnut meiltä minnekään.

Yhteiskunnallinen merkitys

Tällä murhalla, sen lisäksi että se on äärimmäisen vakava rikos sekä suuri tragedia läheisille, on yhteiskunnallinen merkitys. Nyt jos koskaan pitäisi kiinnittää huomio siihen, että tapahtumilla on tausta, jossa tehdyt toimenpiteet, tarjottu apu ja huolenpito eivät ole olleet riittäviä lapsen suojelemiseksi. 

Seuraan itse asiaa läheltä tutkintaa hoitavien poliisien esimiehen roolissa. Henkirikos on koskettanut laajasti myös meitä ammattilaisia. Kukaan tätä henkirikosta hoitavista poliiseista ei unohda sitä koskaan. Yhteiskunnankaan ei pitäisi, jotta seuraava vastaavanlainen tapaus voidaan ihan oikeasti estää. 

Mitä asialle sitten pitäisi tehdä, kun kuitenkin selvää on myös se, ettei kaikkea pahuutta voida maailmassa estää?

Lastensuojelun ja kaikkien lasten ja nuorten kanssa toimivien tehtävä on suojella lapsia ja nuoria. Tällä hetkellä tähän ei täysin päästä.

Lastensuojelun ammattilaiset ovat useaan kertaan tuoneet esille omaa tilannettaan ja kuinka sekä heidän keinonsa että voimavaransa ovat riittämättömät. Moni lastensuojelun ammattilaisista sitoutuu työhönsä sydämellä tuntien samalla suurta riittämättömyyttä, kun ei voi tehdä tarpeeksi.

Meille poliisissa lasten ja nuorten tukemisen ja hoidon riittämättömyys heijastuu riittämättöminä ja tehottomina toimenpiteinä, ja poliisi on viimeisenä linnakkeena mukana asiassa ‒ silloin, kun jotain vakavaa on jo tapahtunut. 

Lapsia ei pystytä suojelemaan riittävästi

Yksinomaan Helsingissä tehdään vuositasolla noin 800‒900 niin sanottua hatkalaisten etsintäkuulutusta, joka tehdään, kun lastensuojelun huostaanottama nuori ei palaa sijoituspaikkaansa sovittuna aikana. Lastensuojelun kohteena olevien lasten ja nuorten kulkemiseen voidaan nykyisen lainsäädännön puitteissa puuttua vain rajallisesti, ja moni voi mennä ja tulla aivan kuten haluaa. Erityisen huolenpidon paikkoja on liian vähän ja paikoille on kuukausien jono.

Tämä on iso ja ihan todellinen ongelma, sillä nämä lapset ja nuoret joutuvat rikosten uhreiksi sekä myös tekevät itse rikoksia. Näitä lapsia ei siten pystytä riittävästi suojelemaan, vaikka pitäisi.

Tosiasia on myös se, että useimmiten näitä nuoria etsivät ainoastaan heidän huolestuneet läheisensä ‒ ilman viranomaisten tukea. Näinkään ei pitäisi meidän yhteiskunnassamme olla. 

Asioita ei pidä vähätellä. Pelkoa ei tarvitse lietsoa, mutta ei pidä vaietakaan siitä, miten asiat ovat. Poliisilla on velvollisuus kertoa, ja laajalla joukolla ihmisiä on oikeus tietää. Heillä, jotka ajattelevat, että tämä tapahtuu jossain toisessa maailmassa, on oikeus tietää.

Lapsia ja nuoria pitää tukea ennalta estävästi. Oikea-aikaista ja oikeanlaista tukea pitää olla riittävästi saatavilla. Poliisillakin on hyvää ennalta estävää toimintaa ja nuorten keskuudessa toimimista. Kuitenkaan kaikkea ei voida pehmein keinoin estää, vaan tarvitaan paljon tehokkaampia otteita, ihan kaikilta viranomaisilta, joka käänteessä.

Joskus koviltakin vaikuttavat ratkaisut toimivat paljon paremmin uuden suunnan löytämiseksi nuoren elämässä. Siinä vaiheessa, kun asia tulee rikostutkintaan, on jo tapahtunut jotain erittäin ikävää ja ollaan auttamatta liian myöhässä. Ja sitten, kun ollaan vaiheessa, että puhutaan rikoskierteestä, kyse onkin vakavasta asiasta, eikä minkään tasoisesta oirehtimisesta voida siinä yhteydessä puhua.

Seuraan tilannetta huolestuneena. Näyttää siltä, että lasten ja nuorten hyvinvointi on jostain syystä asia, johon kukaan ei tunnu tarttuvan tasolla, jolla saataisiin aikaan oikeita muutoksia. Jos hetkellisesti tartutaan, ratkaisu on uusi työryhmä tai selvitystyö, joka ei käytännössä muuta mitään.

Aivan liian paljon kulutetaan aikaa työhön, joka ei muuta maailmaa. Nyt täytyisi tehdä tarvittavia lainmuutoksia, tehokkaita ja riittäviä toimenpiteitä, riittävällä määrällä ammattilaisia. Asioita, jotka oikeasti auttavat ihan oikeita lapsia ja nuoria. 

Vastuuta pitää kantaa kaikkien, jotka lasten ja nuorten asioita hoitavat. Kaikki tukea tarvitsevat nuoret eivät ole lastensuojelun piirissä ja vastuu on yhtä lailla muun muassa kouluilla.

Tässä varmaan piileekin yksi asian ongelma. Kun toimijoita on paljon, kukaan ei ehkä tee riittävästi. Itse useammassakin yhteistyöverkostossa mukana olleena tiedän, että mitä korkeammalle tasolle mennään, sitä suuremmassa määrin yhteistyöstä tulee kauniita puheita ja mukavia kokouksia, joilla ei oikeasti ole kovinkaan paljon vaikutusta. 

Tällainen tapaus ei saa toistua

Yhteiskunnan on tehtävä enemmän, jotta tällainen ei enää koskaan toistu. Lapsista ja nuorista on huolehdittava, on toimittava lasten suojelemiseksi, on oltava riittävää hoitoa ja tukea, on etsittävä, jos on kateissa, on laitettava rajat ja on puututtava, jos herää huoli ja niin edelleen. 

Vastuu on yhteiskunnan, jonka tehtävänä on antaa riittävät työkalut ja voimavarat. Samalla vastuu on myös sen jokaisen yksittäisen ammattilaisen, joka kohtaa juuri sen yhden, yksittäisen nuoren, joka tarvitsee juuri sillä hetkellä joko parempaa tukea tai tehokkaampaa puuttumista. Yksittäisistä asioista muodostetaan ne tilastot.

Koskelan murha ei koskaan katoa eikä koskaan unohdu: ei niiltä, jotka uutisten jälkeenkin jatkavat asian kanssa elämistä eri tavoin tämän rikoksen uhreina tai niiltä, jotka työnsä puolesta asiaa eri paikoissa nyt hoitavat ja tulevat hoitamaan. Murhan ei pidä unohtua myöskään niiltä, joiden vastuulla on muutoksien aikaansaaminen. Murhan ei siten pidä unohtua myöskään juuri sinulta.
 

Jonna Turunen
rikosylitarkastaja
Helsingin poliisilaitos

Helsingin rikostutkinta Helsinki Police Department Offences and criminal investigation Preventive Police Work