Nuorten mielenterveyshaasteet ja ahdistuneisuus lisääntynyt
Lukuvuosi kouluissa on jälleen pyörähtänyt käyntiin. Viime aikoina koulu-uupumus on yleistynyt, ja esimerkiksi opiskeluvaikeudet ja ahdistuneisuus ovat lisääntyneet sekä peruskoulussa, toisella asteella, että korkeakouluissa. Näin kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tämänvuotinen raportti. Kesän alussa Mehiläinen tiedotti, että nuorten mielenterveyden käyntien määrä on konsernissa noussut yli 50 prosenttia. Nuorten ahdistuneisuus on lisääntynyt vähitellen pidemmän aikaa, mutta muun muassa koronapandemia ja Ukrainassa käytävä sota ovat kiihdyttäneet nuorten mielenterveyden ongelmia.
Elokuun alussa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS uutisoi, kuinka ala- ja yläkoulun rehtoreille suunnatun valtakunnallisen lasten ja nuorten mielenterveyskyselyn tulosten perusteella peruskoulun oppilaiden mielenterveyshaasteet ovat lisääntyneet viimeisen kahden vuoden aikana. Tämä näkyy esimerkiksi oppilaiden käytösongelmien yleistymisenä. Lasten ja nuorten ahdistuneisuus nousi myös esiin tutkimuksessa.
Nuorille vastuuta urapolun luomisesta ja itseohjautuvuudesta
Muutama vuosi sitten toteutettu mittava korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus on aiheuttanut nuorille stressiä. Uudistus lisäsi ylioppilastodistuksen painoarvoa, ja nyt moni lukiota aloittava nuori ajattelee, että on jo tiedettävä heti opintojen alussa, minkä alan edustajaksi haluaa isona valmistua. On ymmärrettävää, että tämä lisää nuorten paineita. Antti Saari Tampereen yliopistosta kertoi vastikään Suomen Kuvalehden haastattelussa, kuinka koulua korostetaan yksilöllisten mahdollisuuksien luojana. Oppiminen nähdään yksilön vapaaksi, itseohjautuvaksi toiminnaksi eikä keskustelua juuri käydä asioiden opettamisesta koulussa.
Helsingin Sanomien elokuisessa haastattelussa opinto-ohjaaja piti kuvaa nuorista valveutuneina ja vastuullisina harhakuvana, sillä nuoret ovat edelleen nuoria, heidän aivonsa ovat vielä kehitysvaiheessa ja he tarvitsevat vielä tukea aikuisilta. Muun muassa itsensä kehittämistä korostava kulttuuri tai ajattelu viestii nuorille, että he ovat yksilöinä vastuussa omista arjen haasteistaan.
Autokoulussa pakollista ajokoulutusta vähän
Myös autolla ajamisen oppimisessa nuorten oma vastuu vaikuttaa lisääntyneen. Helsingin Sanomissa uutisoitiin elokuun alussa siitä, miten kuljettajantutkinnon ajokokeen läpäisee ensimmäisellä kerralla yhä harvempi. Läpäisyprosentti on muutamassa vuodessa pienentynyt roimasti, ja erityisesti autokoululaisilla. Muutoksen suurimpana syynä pidetään vuoden 2018 ajokorttiuudistusta, jossa pakollisten ajotuntien määrä väheni. Henkilöauton ajokorttia varten ajo-opetusta pitää autokoulussa olla vähintään kymmenen tuntia ja riskikoulutusta neljä tuntia. Moni oppilas pyrkii läpäisemään autokoulun mahdollisimman vähällä tuntimäärällä, mikä ei usein riitä.
Yhteiskunnallinen viesti nuorille tienkäyttäjille?
Edellä mainittuihin asioihin peilaten voi herätä kysymys, millaisen signaalin yleisempikin oppimisen vastuuttaminen ja yksilöllistäminen yhteiskunnassa antaa nuorille puhuttaessa liikenneturvallisuudesta.
Ajoterveyteen liittyvät riskitekijät ovat hyvin yleisiä kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa. Poliisille ajoterveyteen liittyvät seikat saattavat tulla esille esimerkiksi hälytystehtävää hoidettaessa, rikostutkinnassa tai otettaessa henkilö poliisilakiperusteisesti säilöön eli muussakin tilanteessa kuin liikenneympäristössä. Nuorten lisääntynyt ahdistuneisuus – ja siihen mahdollisesti liittyvä päihteidenkäyttö – näkynee ennemmin tai myöhemmin myös poliisin liikennevalvontatyössä. Tiina Maria Miettisen tuoreen väitöstutkimuksen mukaan suomalaisnuorten itsetuhoisuus ilmenee monimuotoisesti, myös sellaisena oireiluna, jota ei tyypillisesti ehkä itsetuhoisuudeksi määritellä. Tämäkin on hyvä huomioita myös liikenneturvallisuustyössä.
Vastuun antaminen nuorille on tärkeää, mutta milloin sitä on liikaa? Vastuu urapolun luomisesta, itseohjautuvuudesta sekä oman osaamisen arvioimisesta liikenteessä on annettu nuorille itselleen. Eikä pelkästään osaamisen arviointia ole vastuutettu, vaan myös se, milloin nuori on riittävän kypsä auton rattiin liikenteeseen.
Ajokorttilain uudistus herättää keskustelua
Valmistelussa oleva ajokorttilain uudistus ja nuorten kuljettajien turvallisuus herättävät kovasti keskustelua. Ajokorttilakiin kaavailtujen uudistusten myötä 17-vuotiaalle kuljettajalle myönnettäisiin rajoitettu B-luokan ajo-oikeus tietyin ehdoin. Rajoitukset, oikeudet ja velvollisuudet monelta osin korostavat nuorten omaa vastuuta ehtojen täyttymisestä. Suurin osa nuorista ja uusista kuljettajista toimiikin toki liikenteessä vastuullisesti, mutta joukkoon sopii myös heitä, joihin olisi kohdennettava valvontaa, joka on poliisin nykyresursseilla haasteellinen tehtävä.
Liikenneturva on tuonut näkemyksenään esiin, että ajokortti-iän laskeminen 18 vuodesta 17 vuoteen lisää alaikäisten autonkuljettajien määrää liikenteessä, mikä lisää nuorten liikenneonnettomuuksia ja heikentää nuorten liikenneturvallisuutta. Poliisi ei myöskään näe järkevänä sellaista kehitystä, joka lisää nuorten liikenneonnettomuuksia ja heikentää liikenneturvallisuutta. Riski on liian suuri, ja seuraukset vakavia.
Riskikäyttäytyminen onnettomuuksien voimakas selittäjä
Nuoriin kuljettajiin liittyvät riskit kumpuavat muun muassa kokemattomuudesta ja kypsymättömyydestä. Nuorten kuljettajien onnettomuudet liittyvät usein esimerkiksi ylinopeuksiin, päihtyneenä ajamiseen, turvalaitteiden käyttämättömyyteen tai tieltä suistumisiin, mutta nämä seikat ovat enemmänkin ilmentymiä nuorten toiminnalle, jota ohjaavat muut juurisyyt.
Riskikäyttäytymistä selittää tutkimusten mukaan asenne, kuten myös nuorten - erityisesti miesten - aivojen kehittymättömyys. Kehittymättömyys vaikuttaa siihen, että nuoret ovat valmiita ottamaan liikenteessä riskejä, jotka johtavat vakaviin onnettomuuksiin. Asiasta uutisoi Yle huhtikuun lopussa kuluvana vuonna. Neuropsykologian erikoispsykologi Sari Kukkamaa totesi uutisessa, että "aivojen kehittymättömyys altistaa erityisesti poikia nopean mielihyvän tavoittelulle. Välitön mielihyvä, välitön palkkio on arvokkaampaa kuin se, että miettisi järkevästi ja loogisesti, miten pitää toimia."
Nuorten välinpitämättömyys liikenneturvallisuutta ja liikennevalvontaa kohtaan lisääntynyt
Poliisi on huolissaan nuorten käyttäytymisestä liikenteessä ja arvomaailmasta liikenneturvallisuutta, muita tienkäyttäjiä ja poliisia kohtaan. Temppuiluja liikenteessä ihannoidaan ja kuvataan sosiaaliseen mediaan. Liikennekäyttäytymisessä välinpitämättömyys niin liikenneturvallisuutta kuin poliisin suorittamaa valvontaa kohtaan vaikuttaa siis lisääntyneen. Poliisi saa asiasta valvontapyyntöjä myös kansalaisilta.
Mopomiitit työllistävät entistä enemmän poliisia ja myös automiiteissä huomiota ovat herättäneet nuoret kuljettajat ja nuoret kyytiläiset. Nuorten käytös poliisia kohtaan on joidenkin havaintojen mukaan muuttunut negatiivisemmaksi, aggressiivisemmaksi ja epäasiallisemmaksi poliisia kyseenalaistaen. Nuorten toiminnalla pyritään provosoimaan poliisia muun muassa takaa-ajoon.
Vanhemmat näyttävät esimerkkiä ja heillä on suuri vastuu siitä, miten nuori asennoituu liikenteen sääntöihin, turvallisuuteen ja valvontaan. Poliisi on havainnut, kuinka vanhemmille soitettaessa vastaanotto saattaa useinkin olla välinpitämätöntä ja jopa poliisia syyllistävää.
Riskikäyttäytymiseen liittyy esimerkiksi sosiaalinen paine ja elämyshakuisuus
Nuorten riskikäyttäytymiseen liikenteessä liittyy tutkimusten mukaan yleisesti antisosiaalisen käyttäytymisen värittämä elämäntyyli, kuten päihteet, tupakointi, muu riskikäyttäytyminen ja kavereiden kanssa vietetty aika. Sosiaalinen paine ja kavereiden yllyttäminen liittyvät myös monien nuorten riskikäyttäytymiseen liikenteessä. Kanssamatkustajilla tiedetään olevan yhteys nuorten kuljettajien riskikäyttäytymiseen liikenteessä ja kasvaneisiin onnettomuusmääriin. Kanssamatkustajien luoma paine voi olla aktiivista (mm. verbaalinen rohkaiseminen) tai passiivista (kuljettajan koettu paine).
Yksilökeskeisyyden lisääntymisen voidaan nähdä ilmentyvän esimerkiksi siinä, että nuoret arvostavat aiempaa enemmän elämästä nauttimista ja vähemmän puolestaan lähimmäisistä huolehtimista. Joillekin ajoneuvon kuljettajana toimiminen edustaa kilpailua, näyttämisen halua, jännityksen ja muiden elämysten hankkimista. Toisille kyse on liikkumiseen liittyvien omien oikeuksien vaalimisesta riskeistä piittaamatta tai riskinoton, mielihyvän ja vaaran kokemisen etsimistä. Psykiatri Hannu Lauerma on todennut, että riskinottoa vähentävät muun muassa elämänkokemuksen karttuminen, yleisen impulsiivisuuden rauhoittuminen, epävarmuuden kompensointitarpeen hälveneminen ja sosiaalisesti vakaan aseman saavuttaminen.
Riskikäyttäytymistä olisi hyvä lähestyä laajemmasta näkökulmasta kuin pelkästään keskittymällä nuorten toiminnan ilmentymien tarkasteluun. Osa laajempaa tarkastelua sekä ratkaisua voinee olla menettely, jossa liikenteessä riskikäyttäymiseen syyllistynyt henkilö, esimerkiksi liikennerikoksen seurauksena ajokieltoon määrätty kuljettaja, ohjataan tutkimuksiin, johon kuuluu ajokognition sekä käytöksen arviointi ja riskikoulutusta. Ajo-oikeus palautuisi, kun kuljettaja on osoittanut kypsyytensä, hallitsevan riskinsä eikä myöskään esimerkiksi päihteet ole esteenä. Turun yliopistollisen keskussairaalan Liikennelääketieteen osaamiskeskus Ajopoli esitti vastaavantyyppistä mallia lausunnossaan luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi ajokorteista annetun valtioneuvoston asetuksen (423/2011) muuttamisesta. Osana ratkaisua olisi hyvä pohtia myös kuljettajan ajaman ajoneuvon menettämisen tai takavarikoimisen helpottamista nykyisestä. Se olisi konkreettinen ja välitön seuraus riskikäyttäytymiseen syyllistyneelle (ehkä myös lähipiirille) ajo-oikeuden menettämisen lisäksi.
Elämää on suojeltava
Jokaisen elämä on tärkeä ja elämää on pyrittävä suojelemaan. Yhteiskunnassa joudutaan lakia säätäessäkin pohtimaan oikeushyvien tärkeysjärjestystä sekä myös niiden painoarvoa. Vaikuttaisi siltä, että nuoriin liittyen "normitalkoissa" on haluttu jakaa heille vastuuta elämästään sekä korostaa yksilön omia mahdollisuuksia. Entä sitten kun törmätään tutkittuun tietoon siitä, että osalle nuorista välitön mielihyvä, välitön palkkio on arvokkaampaa kuin se, että miettisi järkevästi ja loogisesti, miten pitää toimia? Tulisiko meidän liikenteen ja liikenneturvallisuuden kontekstissa ennemmin kantaa huolta nuoresta elämästä kuin siitä, että nuoren mahdollisuudet ovat rajattomat mielihyvän sekä palkkion tavoitteluun?
Pasi Rissanen
Poliisiylitarkastaja
Poliisihallitus
Mika Sutela
Tietoanalyytikko
Poliisihallitus
