Rikostutkija ja Suomen Sateenkaaripoliisiyhdistyksen puheenjohtaja Noora Halmeenlaakso kirjoittaa sanojen merkityksestä.
Oslosta juhannuspäivänä saapuneet suru-uutiset muistuttivat meitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia jälleen kerran siitä, että me emme ole ikinä turvassa. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan oslolaisen homobaarin ulkopuolella ihmisiä ampunut henkilö oli poliisille tuttu, ja vaikka hän oli esittänyt aiemmin joitakin uhkauksia, ei poliisi kuitenkaan uskonut hänen voivan toimia väkivaltaisesti. Nyt kaksi on kuollut ja kymmeniä loukkaantunut.
Oslon viharikos on äärimmäinen esimerkki siitä, minkälaisia aggressioita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset voivat kohdata ihan vain eläessään elämäänsä. Tällaisen väkivallan torjuminen voi tuntua vaikealta – erityisesti, jos ajattelee, että kyse on ollut satunnaisesta, yhden ihmisen omasta halustaan toteuttamasta teosta eikä näe sen taustalla vaikuttaneita tekijöitä. Vähemmistöihin kohdistuva fyysinen väkivalta on nimittäin vain eräänlainen jäävuoren huippu. Väkivalta on vihan näkyvä muoto, joka on helppo tuomita, ja johon huomiota kiinnittämällä voidaan sanoa, että ilmiöön puututaan.
Väkivalta, kuten kaikki muukin vähemmistöihin kohdistuva viha pohjaa arkisemmalle syrjinnälle. Ennakkoluuloille ja asenteille. Pystymme puuttumaan vähemmistöihin kohdistuvaan väkivaltaan vain kitkemällä yhteiskunnasta järjestelmällisesti näitä väkivaltaa tukevia ja mahdollistavia tapoja, tekoja ja toimintamalleja. Tätä työtä meidän on tehtävä myös poliisin sisällä.
Olen huolissani siitä, että poliisissa ei vielä täysin ymmärretä omien arvojen ja asenteiden väistämätöntä vaikutusta omaan toimintaan. En väitä, että jokainen vaikkapa päihderiippuvaisiin, ei-valkoisiksi rodullistettuihin tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ennakkoluuloisesti suhtautuva poliisi toimisi välttämättä koko uransa aikana kertaakaan siten, että häntä olisi syytä epäillä jostakin rikoksesta. Sen sijaan väitän, että negatiiviset stereotypiat vaikuttavat siten, että päivittäinen toiminta ei aina ole poliisin arvojen mukaista.
Uskon, että jokainen vähemmistöasemansa takia syrjintää kokenut ymmärtää, mihin viittaan. Olemme huomanneet, että kohtaamiemme ihmisten asenteet ja ennakkoluulot vaikuttavat heidän ruumiinkieleensä, jopa katseeseen. Sanavalintoihin. Olemme kohdanneet vuosien tai vuosikymmenten ajan erilaisia stereotypioihin perustuvia uteluita, syrjivää ja halventavaa kielenkäyttöä, ajattelemattomia heittoja, vähätteleviä vitsejä ja ulossulkemista. Syrjinnän taustalta löytyvät ennakkoluulot ovat meille tuttuja.
Vaikka omiin sanavalintoihin huomion kiinnittäminen voi tuntua vaikealta, on meidän poliiseina oltava valmiita siihen. Meidän on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti ennakkoluulojamme ja -käsityksiämme sekä tunnistamaan ja tunnustamaan niiden vaikutus toimintaamme. Toisen ihmisen arvon kunnioittamisen on oltava toimintamme keskiössä emmekä voi enää sallia loukkaavan kielenkäytön normalisoimista. Se, että vaikkapa käytäväkeskustelussa pohditaan ääneen homoseksuaalien ja pedofiilien samankaltaisuuta, on kyse sitten ajattelemattomuudesta tai vitsistä, ei ole hyväksyttävää.
Toistan Poliisiammattikorkeakoulun pääsykoekirjan artikkelissa esittämäni ajatuksen: syrjinnän vastainen työ edellyttää aktiivisia toimia, ei vain passiivista syrjimätöntä käytöstä. Kyse on yhdenvertaisuuden turvaamisesta sen edellyttämillä erityistoimenpiteillä.
On hienoa, että Helsinki Pride huomioidaan poliisissa. Se ei kuitenkaan riitä. Tarvitsemme koulutusta, entistä näkyvämpiä esilletuloja ja syrjivään käytökseen puuttumista, jotta voimme jatkossa olla varmoja siitä, että yksikään seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvaksi itsensä identifioiva nuori ei joudu pohtimaan, onko hän tervetullut organisaatioomme.
Poliisissa kaiken lähtökohtana on oltava naisvihamielisen ja homofobisen kulttuurin arkisimpienkin esiintymismuotojen kitkeminen. Me emme poliiseina voi olla vahvistamassa pohjaa sille väkivallalle, jota pyrimme työssämme torjumaan.
Noora Halmeenlaakso
vanhempi rikoskonstaapeli, Helsingin poliisilaitos
puheenjohtaja, Suomen Sateenkaaripoliisit ry
Kirjoituksessa käsiteltyjä teemoja on käsitelty laajemmin Poliisiammattikorkeakoulun vuosien 2022–2023 pääsykoekirjan artikkelissa ”Ihan homona parannettavaa”. https://polamk.fi/valintakoekirja
Suomen Sateenkaaripoliisit ry on poliisihallinnon entisten ja nykyisten työntekijöiden muodostama yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuutta poliisiorganisaation työntekijöinä ja poliisin kaikessa toiminnassa. Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä lähettämällä sähköpostin osoitteeseen: suomensateenkaaripoliisit@gmail.com
Katso myös:
