”Ainahan nuoriso on jollain lailla haastanut ja hakenut omaa tilaa, mutta jonkin rajan yli tässä on menty. Yleensä virkavaltaa on nuorten parissa pelätty”, totesi Itä-Suomen yliopiston sosiologi ja yliopistolehtori Päivi Armila 5.9.2021 Kaleva lehdessä.
Myös poliisi on pohtinut, onko jokin raja nyt mahdollisesti ylitetty? Poliisi on tehnyt havaintoja eri puolilta Suomea tilanteista, joissa poliisin toimintaa on nuorten taholta pyritty häiritsemään tai jopa estämään. Aikaisemmin vastaavia havaintoja ei ole tehty samoissa määrin.
Mopomiitit ja muut ns. kokoontumisajot ovat tapahtumia, joissa poliisin toiminnan häiritsemistä tai estämistä on erityisesti esiintynyt. Vakavana pidettävään häiritsemiseen tai toiminnan estämiseen eivät onneksi syyllisty kaikki nuoret. Suurin osa mopomiiteissä mukana olleista nuorista on normaalisti yleisönä, muutaman keskittyessä häirintään tai poliisin toiminnan estämiseen. Valitettavasti häiritsijät ovat saaneet tukea ja kannustusta yleisöltä - vähintään toiminnan hiljaisella hyväksynnällä. Eikä yleisön rooli ole aina kannustamiseen jäänyt, sillä poliisiautoja on kivitetty ja työtään tehneitä poliiseja on heitelty pulloilla sekä tölkeillä.
Miiteissä tapahtuu usein myös ajoneuvoilla keulimista, kiihdyttelyä, lukuisia vaaratilanteita ja poliisin provosointia esimerkiksi takaa-ajoihin eli poliisitermein pakenevan seurantaan. Vakavilta onnettomuuksiltakaan ei ole vältytty. Vastaava provosointi on valitettavan tuttua poliisille myös muissa tilanteissa. Pakenevan seuraaminen on poliisille joka kerta riskejä sisältävä poliisitehtävä mutta silti suurimpaan vaaraan itsensä asettavat kovaa vauhtia ajavat liikennepakenijat.
Luultavasti poliisin haastamisen taustalla on sosiaalisen median tarjoama hetkellinen julkisuus mutta ilmiössä voi olla kysymys myös jostain laajemmasta. Kuinka paljon kyse on korona-ajan rajoitusten ja poikkeusten aiheuttamasta turhautumisesta nuorison keskuudessa? Se jäänee nuorisotutkimuksen selvitettäväksi. Poikkeukselliset olosuhteet, sekä hetkellinen somejulkisuus, voivat olla syitä mutta ne eivät voi olla oikeutus yhteiskunnan sääntöjen rikkomiselle tai muiden ihmisten turvallisuuden vaarantamiselle. Poliisilla on aina huoli myös nuoresta itsestään.
Poliisi voi joutua ilmoittamaan tapahtuneesta sosiaaliviranomaisille, jos lapsen tai nuoren oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Myös liikennekäyttäytyminen saattaa johtaa lastensuojelun tarpeen selvittämiseen. Toistuvista vakavista liikennerikoksista ja poliisin toiminnan haittaamisesta tai estämisestä voi olla seurauksena myös ajokielto, ajoneuvon takavarikointi, ajoneuvon määrääminen katsastukseen ja sakko. Lisäksi näillä voi olla vaikutusta aselupien menettämisen kautta nuoren metsästys- ja aseharrastukseen.
Mopomiittien ja muiden kokoontumisajojen valvonnassa poliisin taholta kyse ei ole kiusanteosta, eikä harrastuksen tahallisesta haittaamisesta, vaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä, onnettomuuksien tutkinnasta sekä liikenneturvallisuuden ylläpitämisestä. Poliisia ei myöskään tarvitse pelätä. Poliisin tehtävänä on estää ennalta rikoksia ja liikennevalvonta on poliisin keskeisin tapa vaikuttaa liikenneturvallisuuden heikkenemiseen ennalta estävästi.
Nuoret saattavat toivoa paikkoja, joissa voisi mopoilla kokoontumista harrastaa ilman, että siitä olisi häiriötä muille. Tällaisten paikkojen tulisi olla suljettuja ja turvallisia alueita, joissa myös opetettaisiin liikennesääntöjä, turvallista ajamista sekä mopon käsittelyä liikenteessä. Joissain päin Suomea on jo järjestetty vastaavia tapahtumia. Niissä järjestäjänä on ollut esimerkiksi nuorisopalvelut, jonka tehtävänä on tukea nuorten kasvua ja omaehtoista toimintaa sekä edistää nuorten hyvinvointia.
Turvallista syksyä kaikille tiellä liikkujille!
Pasi Rissanen, komisario, Oulun poliisilaitos
Hannu Kautto, Poliisiylitarkastaja, Poliisihallitus
Petri Pahkin, ylikomisario, Itä-Suomen poliisilaitos
Jukka Tylli, komisario Kaakkois-Suomen poliisilaitos
Timo Leppälä, ylikomisario, Itä-Uudenmaan poliisilaitos
