Länkstig

Bloggar

Bloggar

Lainvastaista toimintaa, hallintomenettelyä, rikoksia ja huonoa käytöstä

Helsingin rikostutkinta Publiceringsdatum 16.6.2021 11.53 Blogg

Helsingin poliisilaitoksen rikoskomisario Juha-Matti Suominen tarkastelee blogikirjoituksessaan sitä, miten rikos, hallintomenettely, lainvastainen toiminta ja huono käytös eroavat toisistaan.

Olen toimiessani tutkinnanjohtajana päivittäisrikosasioissa saanut usein jopa vihaiseksi luokiteltavia yhteydenottoja, kun olen tehnyt esitutkintaan päätöksen, jossa totean, ettei rikoksen tunnusmerkistö täyty. Yleisimpiä argumentteja ovat: ”Saanko minäkin ryhtyä tekemään näin?” tai ”Onko poliisin mielestä oikein, että näin on tapahtunut?”.

Poliisille tulee selvitettäväksi eri prosesseihin kuuluvia asioita, eikä aina ole selvää, mihin kategoriaan poliisille ilmoitettavat tapahtumat kuuluvat. Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi erilaisia vaihtoehtoisia prosesseja, joihin epämiellyttäviksi koetut tapahtumat voivat kuulua. Nämä asiat herättävät toistuvasti kysymyksiä.

Rikoksia

Rikoslain 3 luvun 1 § mukaan: (…) rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. 

Perustuslain 8 § mukaan: Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. 

Yllä lainatuissa lainkohdissa on kyse laillisuus- eli legaliteettiperiaatteesta. Rikoksena pidettävän tapahtuman tulee täyttää kaikki tunnusmerkistössä ilmenevät tunnusmerkistötekijät. Suurin osa rikoksista edellyttää tekijältään myös tahallisuutta. Pelkästään epämiellyttävä seuraamus tai yleisen oikeustajun vastaisuus ei tee asiasta rikosta.

Usein rikoksen tunnusmerkistö ja rikoksen täyttyminen on itsestään selvää, mutta usein poliisille ilmoitetaan sellaisia asioita, jotka eivät kuulu rikosprosessiin edellä mainitun laillisuusperiaatteen ja rikostunnusmerkistön täyttymättä jäämisen vuoksi. Käyn seuraavaksi läpi näitä rikosprosessin ulkopuolelle jääviä erilaisia prosesseja ja tapauksia.

Hallintomenettelyä ja virhemaksuja

Kesäkuun 1. päivänä vuonna 2020 astui voimaan uusi tieliikennelaki, jonka myötä hallinnollisten virhemaksujen soveltamisala laajeni liikennevirhemaksujen muodossa. Jo aiemmin poliisi ja kunnallinen pysäköinninvalvonta ovat määränneet pysäköintivirhemaksuja. Hallinnollisissa virhemaksuissa ei ole kyse rikoksista, eikä niiden selvittämiseen voida käyttää poliisin esitutkintaan säädettyjä toimivaltuuksia.

Yleisin tuohtumuksen syy liittyen hallinnollisiin virhemaksuihin on se, että poliisi ei voi tutkia esimerkiksi parkkipaikalla tapahtuneita vähäisiä kolhuja, jotka ovat ilmestyneet auton kylkeen kauppareissun aikana. Usein liikekeskukset ja niiden vartiointiliikkeet eivät luovuta valvontakameratallenteita yksityiselle ihmiselle, vaan vaativat poliisin toimivaltaa pyyntöihin. Poliisi ei voi kuitenkaan lainsäädännöstä johtuen käyttää esitutkintalain tai poliisilain mukaisia toimivaltanormeja valvontakameratallenteen hankkimiseksi, kun kyseessä on hallinnollisen liikennevirhemaksun mukainen asia.

Eri viranomaisten tekemät hallinnolliset päätökset ovat myös toistuva asia, joista tehdään rikosilmoituksia. Tyypillinen esimerkki on hallinnollinen päätös esimerkiksi Kelan avustuksesta tai jopa tuomioistuimen tuomio, joka on lopputulokseltaan epätoivottu. Usein rikosilmoituksen tekemisen taustalla on toive hallinnollisen päätöksen tai tuomioistuimen tuomion muuttamisesta. Poliisi ei kuitenkaan toimi kummassakaan asiassa muutoksenhakuelimenä. Rikosilmoituksen tekeminen ei yleensä johda esitutkintaan, eikä voi koskaan johtaa päätöksen kumoamiseen.

Poliisi ohjaa edellä mainituissa tapauksissa rikosilmoituksen tekijää valittamaan tuomioistuimen päätöksestä tai hakemaan muutosta hallintopäätökseen. Hallintopäätöksistä voi usein myös kannella joko oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille, mutta kantelutkaan eivät muuta päätöstä.

Lainvastaista toimintaa

Poliisille tulee runsaasti ilmoituksia asioista, jotka ovat selvästi kuluttajasuojalain, kauppalain tai hyvän markkinointitavan vastaisia. Tyypillisin tapaus on verkkokauppatilaus, jossa joko tavaran tai hyvityksen toimittaminen on viivästynyt. Toistuvia tapauksia ovat myös erilaisten ajoneuvojen ja laitteiden korjaukset, joissa korjattava tuote ei ole tullut kerralla kuntoon. Kun koronapandemia jyllää ympäri maailmaa, ovat lentoyhtiöiden ja matkatoimistojen korvaukset viivästyneet jopa merkittävästi yli laissa määritellyn aikarajan.

Yhteistä näille kaikille tapauksille on se, että asian hoitamiseen on olemassa aivan muu viranomainen kuin poliisi. Yleensä asiassa ei täyty rikoksen tunnusmerkistö, vaikka kyse on lainvastaisesta toiminnasta.

Kuluttaja-asiamies ja kuluttajaneuvoja auttavat kuluttajan ja palveluntarjoajan välisissä riita-asioissa. Viime kädessä asia voidaan viedä riita-asiana käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Rikoksista on harvoin kysymys tapauksissa, jotka liittyvät kuluttajan suojaan.

Puhtaat vahingot päätyvät myös usein poliisin pöydälle. Vahingonkorvausasioissa vahingonkorvauskanne käräjäoikeuteen on oikea osoite, ellei korvauksesta päästä sopuun osapuolten keskinäisissä neuvotteluissa tai kaupungin ilmaiseksi tarjoamassa sovittelussa.

Huonoa käytöstä ja normaaleja elämisen ääniä

Erityisesti sosiaalisen median laajentuminen ja kasvottoman viestinnän lisääntyminen ovat nostaneet esille loukkaavaa puhetta ja huonoa käytöstä. Samalla tietoisuus rangaistavasta vihapuheesta on lisääntynyt ja rikosilmoituksia tehdään alemmalla kynnyksellä. Aina ei ole selkeästi hahmotettavissa, missä kulkee sananvapauden suojaan kuuluvan epämiellyttävän käytöksen ja rikoslaissa rangaistavaksi säädetyn puheen tai mielipiteen ilmaisun raja. Kaikki epämiellyttävät tai jopa vastenmieliset mielipiteet eivät kuitenkaan ole rikoksena rangaistavia.

Taloyhtiöissä ja naapurustoissa moni asia koetaan häiritseväksi ja naapurien välisistä asioista tehdään runsaasti rikosilmoituksia. Usein meteliasioissa oman taloyhtiön häiriöilmoitus tai keskusteleminen naapurin kanssa ovat oikeita toimenpiteitä. Nurmikon leikkaaminen viikonloppuaamuisin aikaisena ajankohtana herättää tunteita, samoin juhliminen ilta-aikaan. Musiikin kuuntelu tai soittimen harjoittelu koetaan myös usein häiritseväksi.

Kotirauhan rikkomiseksi mielletyissä metelöintitapauksissa on tehty rikosilmoitus esimerkiksi siitä, että rollaattorilla kotiin tuleminen aiheuttaa meteliä. Jopa vauvan itkusta ja askelten äänistä on tehty rikosilmoituksia. Normaalit elämisestä aiheutuvat äänet täyttävät harvoin rikoksen tunnusmerkistöä.

Onko poliisin mielestä oikein?

Palaan alussa esittämiini ja palautteena saamiini kysymyksiin. Lienee itsestään selvää, ettei poliisi kehota kolhimaan autoja parkkihallissa, markkinoimaan hyvän tavan vastaisesti tai leikkaamaan ruohoa sunnuntaiaamuna kello 8.00. Poliisi ei kuitenkaan voi edellä kuvatun kaltaisia asioita tutkia rikoksina, koska lakiin kirjattu rikoksen tunnusmerkistö ei täyty. Kiusaus tehdä rikosilmoitus sellaisissakin asioissa, jotka eivät kuulu poliisille, on ymmärrettävästi suuri, koska käräjäoikeuden ja hallinto-oikeuden käsittelyissä tulee asiaa eteenpäin vievälle riski oikeudenkäyntikuluista. Yleiseen keskusteluun olisikin hyvä nostaa oikeudenkäyntikulujen suuruus ja oikeudenkäynnin saavutettavuus.

Juha-Matti Suominen
tutkinnanjohtaja, rikoskomisario
Rikostorjunta, Helsingin poliisin rikostutkintayksikkö

Brott och utredning Helsingin rikostutkinta Polisinrättningen i Helsingfors fi