Sovittelussa rikoksen osapuolet kohtaavat toisensa ja hakevat yhdessä sovittelijoiden kanssa ratkaisua rikokseen tai riitaan. Sovittelijat ovat rikoksen ulkopuolisia ja heillä on vaitiolovelvollisuus, eivätkä he ota kantaa siihen, kuka on oikeassa tai väärässä. Sovittelussa osapuolet kertovat kokemuksistaan ja tunteistaan, osallistuvat asian ratkaisuun, tapahtumien ja vahinkojen sekä haittojen selvittämiseen.
Miksi lähisuhdesovittelusta halutaan luopua?
Merkittävä osa soviteltavista rikoksista liittyy väkivaltaan. Hallitusohjelman kirjauksen "Perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelusta pääsääntöisesti luovutaan" mukaan lähisuhdeväkivallan sovittelu on tarkoitus kieltää. Kielto on ymmärrettävä, semminkin kun asiaa tarkastelee alisteisessa ja haavoittuvassa asemassa olevan uhrin kannalta, tai naisiin kohdistuvan sukupuolittuneen väkivallan vakavan ongelmallisuuden näkökulmasta.
Kiellon ehdottomuuden myötä on kuitenkin vaarassa, että lähisuhdeväkivallan osapuolien ja etenkin lasten asema sekä ylipäätään ihmisten kattava ohjaaminen tarvitsemiinsa palveluihin heikkenee, aiheuttaen uusia ylisukupolvisia ongelmia. Ongelmallista on myös lähisuhteen määrittely.
Viranomaiset ja toimijat, jotka ovat käytännön tekemisissä lähisuhdeväkivallan molempien osallisten kanssa, näkevät sovittelussa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Nähtäväksi jää mitä ja miten ehdottomasti päätetään ja mitä siitä käytännössä seuraa. Sen tietää jo nyt, että poliisin työt eivät ainakaan tule vähenemään rikostorjunnan ja esitutkinnan lukuisten oheisvelvoitteiden osalta.
Miksi odottaa rikosta, jota sovitella?
Sovittelu on hieno työmuoto, jonka puitteissa ihmisiä ohjataan osaavasti muihinkin tarvittaviin palveluihin - mutta miksi pitää odottaa rikosta, jota sovitella? Etenkin nuorten osalta tapahtuu kaikenlaista, joka johtaa lopulta rikoksiin, kuten pahoinpitelyihin ja omaisuusrikoksiin sekä vahingonteoista ryöstöihin. Usein nuorten rikoksia edeltää epäasiallinen käytös, joka johtaa vastakkainasettelun, riidan ja kiusaamisen jatkuessa sekä vakavoituessa rikoksen tunnusmerkistön täyttäviin tekoihin. Näihin lieveilmiöihin pitäisi pystyä puuttumaan varhaisessa vaiheessa, jo ilmiötasolla.
Tämä edellyttää monien eri toimijoiden yhdessä tekemistä, esimerkiksi Ankkuritoiminnan puitteissa. Pitää kuitenkin ymmärtää, että Ankkuri ei toimi pelkästään poliisin voimin, vaan tarvitaan muidenkin valmiutta, kyvykkyyttä ja osaamista sekä jatkuvaa sitoutumista.
Sovittelun merkitys myös uusintarikollisuuden torjunnassa tulisi tunnistaa ja tunnustaa paremmin. Nuorten tekemien rikosten parissa työskennelleet tietävät liian hyvin, että rikoksia tekevä nuori on usein myös itse uhri, joka tarvitsee turvallisen aikuisen tukea. Aikuisen rooliin kuuluu, että kaikkea ei voi hyväksyä, mutta ymmärtämällä ja tukemalla voidaan auttaa nuorta pääsemään kiinni elämään ilman rötöksiä.
Miten olisi EET-sovittelu?
Poliisi on pyrkinyt edistämään niin sanottua ennalta estävää sovittelua, jota on tuotu esiin muun muassa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen sovitteluasioiden valtakunnallisessa neuvottelukunnassa sekä poliisin USEL-verkoston sidosryhmäyhteistyössä. Ennakoiva sovittelu edellä mainitussa ilmiötason vaiheessa ennen rikoksia voisi pelastaa monen nuoren tulevaisuuden, ja opettaa vielä useampaa pohtimaan tekojen seurauksia ja toisen huomioimista sekä ymmärtämään vastakkainasettelun salakavala vaarallisuus.
Sovittelupalveluita pitäisi pystyä kieltämisen sijaan kehittämään, etenkin nuorten asioiden osalta, ennalta estävään suuntaan, niin että asioihin puututtaisiin sovittelun keinoin jo rikoksia ennakoivissa tilanteissa, joita on edellä kuvattu. Tämä tulisi huomioida painavasti viimeistään siinä vaiheessa, kun sovittelutoiminta siirtyy Sosiaali- ja terveysministeriöltä Oikeusministeriön alaisuuteen - kuten on suunniteltu. Samalla tulisi päivittää koko sovittelun kenttä ja sen suhde esitutkintaprosessiin ja -viranomaisiin.
Pekka Heikkinen
Poliisitarkastaja
Poliisihallitus
EET on lyhenne ennalta estävästä toiminnasta.
Ankkuritoiminta on moniammatillista yhteistyötä, jolla tuetaan lasten ja nuorten hyvinvointia ja estetään ennalta rikollisuutta. Toiminnalla pyritään myös estämään väkivaltaiseen ekstremismiin radikalisoitumista.Työtä tehdään tiimeissä, johon kuuluvat asiantuntijat poliisista, sosiaali-, terveys- ja nuorisotoimesta. Tähän työhön tarvittaisiin laajempia toimijaverkostoja.
USEL-verkosto on poliisin valtakunnallinen päällystötason verkosto, jossa käsitellään sidosryhmien kanssa mm. rikoksen uhrin asemaan, sovitteluun ja edunvalvontaan sekä lähestymiskieltoihin liittyviä asioita.
